Living names, naming lives on the naming practices of Germans living in Finland - a socio-onomastic study

Tämän pro gradu -työn päätavoitteena on tutkia Suomessa asuvien saksalaisten etunimivalintaa. Tutkimusaihetta ei ole tutkittu toistaiseksi. Tutkimukseni tavoitteena oli vanhempien etunimimotiivien ja Suomen nimiperinteiden selvittäminen. Samalla tutkittiin myös monikulttuurista elämää toisessa maas...

Täydet tiedot

Bibliografiset tiedot
Päätekijä: Endter, Annekatrin
Muut tekijät: Humanistinen tiedekunta, Faculty of Humanities, Kielten laitos, Department of Languages, University of Jyväskylä, Jyväskylän yliopisto
Aineistotyyppi: Pro gradu
Kieli:eng
Julkaistu: 2011
Aiheet:
Linkit: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/36726
Kuvaus
Yhteenveto:Tämän pro gradu -työn päätavoitteena on tutkia Suomessa asuvien saksalaisten etunimivalintaa. Tutkimusaihetta ei ole tutkittu toistaiseksi. Tutkimukseni tavoitteena oli vanhempien etunimimotiivien ja Suomen nimiperinteiden selvittäminen. Samalla tutkittiin myös monikulttuurista elämää toisessa maassa, sekä sen mahdollisia vaikutuksia lapsen etniseen identiteettiin. Teoreettinen tausta sisältää suomen ja saksan nimitutkijoiden töitä. Sen lisäksi hyödynnettiin monikulttuurisen nimeämisen sekä nimimuotojen tutkimusta. Pro gradu -työni kuuluu laadulliseen tutkimusperinteeseen. Otos koostui kahdestatoista perheestä, joista puolessa oli yksi saksalainen ja yksi suomalainen vanhempi. Loput vanhemmat olivat saksalaisia. Aineistossa käsitellään kuudentoista korkeintaan viisi vuotiaisten lasten nimeämisprosessia. Aineisto kerättiin vuosina 2009 ja 2010 ja koostuu yhteensä 12 tuntia kestävistä parihaastatteluista. Living names, naming lives -tutkielmani osoitti, että useimmat vanhemmat valitsivat tietoisesti suomalaisia etunimiä. Sekä saksalaiset perheet että suomalais-saksalaisperheet valitsivat suomalaisia etunimiä, mutta vanhempien motivaatiot erosivat ryhmien välillä. Suomalais-saksalaiset vanhemmat pyrkivät etuniemien kautta korostamaan kansainvälisyyttä, kun taas saksalaisten vanhempien tavoitteena oli nostaa esiin yhteyttäSuomeen. Suomalaiset nimeämisen perinteet eivät olleet ratkaisevia kummassakaan ryhmässä. Toisen etunimen valinta osoittautui ristiriitaiseksi. Suomalais-saksalaisissa perheissä kaikki lapset saivat toisen etunimen, kun taas vain puolessa saksalaisissa perheessä lapset saivat toisen etunimen. Myös motiivit vaihtelivat. Nimeäminen suvun piiristä oli suomalais-saksalaisten vanhempien yleisin motiivi. Toinen ryhmä valitsi vapaampia motiiveja. Saksalaiset vanhemmat osoittivat suurta halukkuutta integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan. Tämä näkyi suomalaisten päiväkotien ja etunimien valinnasta sekä vanhempien kielenopiskelussa. Lisäksi vanhemmat pitivät suomen etunimen roolia integraatioprosessissa tärkeänä. Lisätutkimusta aiheesta on toivottavaa, koska tämä tutkielma oli ensimmäinen, joka tutkii suomi-saksa kieliyhdistelmää. Yksi mahdollisuus olisi käyttää valintaparusteena lasten sukupuolta, jotta tyttöjen ja poikien nimiä olisi yhtä paljon.