| Summary: | Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten parisuhteen vuorovaikutus representoituu naistenlehdissä. Tutkimusaihe valikoitui siksi, että parisuhde läheisenä vuorovaikutussuhteena muodostaa vahvan ja yhteiskunnallisesti tärkeän toimintayksikön, jonka merkityksiä luodaan, uusinnetaan ja muokataan median representaatioissa. Tutkimusaineistona toimivat Kotilieden ja Kodin Kuvalehden vuoden 2010 vuosikerrat. Mainokset, ihmissuhdepalsta ja lukijoiden palautesivut rajautuivat kuitenkin aineiston ulkopuolelle.
Tutkimusmetodina käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia ja diskurssinanalyysia yhdistävää menetelmää. Aineistosta erotettiin viisi parisuhteen vuorovaikutusta kuvaavaa diskurssia, jotka nimettiin seuraavasti: sekundaarisuus-, työmaa-, huolenpito-, mukautumis- ja predestinaatio -diskurssi. Sekundaarisuus-diskurssissa parisuhteen vuorovaikutus nähdään yhdessä tekemisenä, ja sen ohi saatetaan merkityksellisyydessä nostaa esimerkiksi perheen vuorovaikutuksen dynamiikka tai henkilökohtaisten tavoitteiden, kuten itsenäisyyden, toteutuminen. Työmaa-diskurssissa parisuhteen vuorovaikutus muodostuu puolestaan yhteisenä vastuun kantamisena sekä positiiviseen ja jatkuvasti kehittyvään vuorovaikutukseen sitoutumisena. Huolenpito-diskurssissa korostuu vuorovaikutukseen sitoutuminen myös vaikeuksien keskellä sekä heikompana pidetyn osapuolen auttaminen esimerkiksi tätä tukemalla ja rohkaisemalla. Mukautumis-diskurssissa parisuhteen vuorovaikutus nähdään keinona ymmärtää puolison toiveita, tunteita ja erilaisia viestintätyylejä, kun taas predestinaatio-diskurssissa korostuvat vuorovaikutuksen helppous, vaivattomuus ja mukavuus.
Diskurssista riippuen parisuhteen vuorovaikutus esitetään joko kehitettävissä olevana taitona tai persoonakohtaisten ja muuttumattomien piirteiden kohtaamisena. Diskursseissa korostuvat esimerkiksi avoimuuden, itsenäisyyden ja henkilökohtaisen valinnan kaltaiset arvostukset. Tässä tutkielmassa myös valta parisuhteen vuorovaikutuksessa nousi kiinnostavaksi tarkastelukohteeksi, sillä esimerkiksi huolenpito-diskurssi esittelee naiset sukupuolensa perusteella taitavampana ja näin ollen vastuullisempana viestijäosapuolena parisuhteessa.
Tutkielman merkityksellisimmät sovelluskohteet liittyvät parisuhteen vuorovaikutuksen analysointiin ja kehittämiseen eri yhteyksissä. Tulosten perusteella vaikeista kriisitilanteista tai suhteen osapuolten viestintätyylien erilaisuudesta huolimatta suhdetta on mahdollisuus jatkaa, jos vuorovaikutus koetaan vapaehtoisena ja se ymmärretään kehitettävissä olevana kompetenssina viestintäpiirteiden kohtaamisen sijaan.
|
|---|