| Summary: | Tutkielma Gianni Vattimon näkemyksestä
taiteen kuoleman kokemisen merkityksestä postmodernissa
Heidi Meltovuo
Filosofia
Pro gradu-tutkielma
Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos
Jyväskylän yliopisto
Leena Kakkori
Jussi Kotkavirta
Kevät 2010
71 sivua
Tutkielmani tehtävänä on esitellä Gianni Vattimon teoria taiteen kuoleman kolmen
vaiheen leikistä, joka on Vattimon mukaan mahdollisuus taiteen olemassaololle
postmodernina aikana. Taiteen kuolemassa taide levittäytyy perinteisten
taidehierarkioiden ulkopuolelle, ja taiteen kategoria laajentuu näin ollen uuteen
kontekstiin. Tarkastelen myös Vattimon taidefilosofian taustalla vaikuttaneiden
filosofien kuten Walter Benjaminin, Friedrich Nietzschen ja Martin Heideggerin
ajatuksia Vattimon tulkinnan kautta. Vattimo käyttää muita filosofeja eklektisesti oman
filosofiansa tukena, mistä seuraa, että hänen tulkintansa edeltäjistään on osittain hyvin
radikaalin laajoja linjoja muodostavaa ja alkuperäismerkityksiä muuntelevaa.
Tutkielmassani esitän, että taideteos, jonka kokeminen Vattimon mukaan avaa uusien
näkökulmien mahdollisuuden taiteen kokijalle, on Vattimolle analogia postmodernin
ihmisen yleiselle tavalle kokea ympäröivää todellisuutta. Vattimon normatiivisen
ideaalin mukaan postmodernin ihmisen tulisi ylittää moderni metafyysinen yhtä totuutta
etsivä ajattelu ja korvata se postmodernilla tavalla unohtaa yksi totuus. Yhden totuuden
sijaan todellisuus tulisi ymmärtää tulkintoina.
Tutkielmani kannalta keskeiset teemat ovat vattimolainen hermeneutiikka postmodernin
ajan yhteisenä kielenä sekä taidefilosofia. Teemat yhdistyvät hänen ontologisessa
estetiikassaan. Ontologinen estetiikka on estetiikan teoria, jota tehdään Heideggerin
ontologinen ero mielessä pitäen: itse teoria mielletään yhdeksi olevan alueeksi, taiteen
ja laajemmin ymmärrettynä todellisuuden yhdeksi tulkinnaksi.
Lopuksi pohdin uuden sosiaalisen median vaikutusta uusien alakulttuurien eli murteiden
levittäjänä sekä Vattimon taidefilosofian sopivuutta internetin aikakauden ilmiöiden
analysointiin. Esitän näkemykseni, että internetin aikakausi ja sen mahdollistama
verkkotaide muodostavat uuden kontekstin taiteelle, laajentavat taiteen kategoriaa sekä
alakulttuurien leviämismahdollisuutta entisestään. Näin ollen internetin aikakausi voisi
olla taiteen kuoleman neljäs vaihe.
Tutkielmani muoto on vattimolaiseen tyyliin kuvaileva, hänen ajatuksiaan
aukikirjoittava ja 2000-luvun ilmiöihin päivittävä.
|
|---|