| Summary: | Tässä tutkimuksessa tutkittiin Jyväskylä Sinfonian kevään 2009 neljän konsertin yleisöjä. Perusteellisen yleisöprofiilin lisäksi tarkoituksena oli kartoitettaa, mitä konsertit kuulijoilleen merkitsevät. Osana tätä kysyttiin konsertin erilaisten sisällöllisten seikkojen kiinnostavuutta taiteellisella sekä sosiaalisella tasolla, ja painotuttiin erityisesti ohjelmiston merkitykseen erityyppisten konserttien yleisöjen keskuudessa. Samalla tutkittiin yleisön edustajien näkemyksiä taidemusiikin konsertti-instituutiota ja konventioita kohtaan. Teoriapohja muodostettiin musiikkisosiologian (mm. Bourdieu) ja music lovers -näkökulman (mm. Hennion) väliselle kahtiajaolle. Saatuja tuloksia verrattiin Timo K. Salosen vuonna 1990 toteuttaman tutkimuksen tuloksiin.
Menetelmä oli kvantitatiivinen. Aineisto koottiin nelisivuisella survey-lomakkeella, ja se käsiteltiin ristiintaulukoiden ja khiin neliötestiä käyttäen. Lomakkeen välimatka-astekoilliset kysymykset vastauksineen käsiteltiin yksisuuntaisen varianssianalyysin avulla. Jyväskylä Sinfonian yleisön (N=319) todettiin muuttuneen kahdessakymmenessä vuodessa erityisesti ikärakenteeltaan vanhemmaksi sekä musiikilliselta kompetenssiltaan heikommaksi. Tästä pääteltiin yleisön vaihtuneen vuosien varrella. Yleisö omaa jonkin verran musiikillista harrastuneisuutta, joskaan ei niinkään ammattitaitoa, ja tämän harrastuneisuuden sekä musiikin tunnesisältöihin keskittymisen väliltä löydettiin yhteys. Erityyppisissä konserteissa käy tulosten valossa erilaisia yleisöjä. Kooten sanottuna yleisö on ikääntynyttä, kulttuurisesti aktiivista ja asemaltaan keskiluokkaista, mutta näistä sosiologisen teorian kannalta tärkeistä seikoista huolimatta aidosti kiinnostunut musiikista. Tulosten perusteella yleisö myöntää sosiaalisten seikkojen osuuden konserttikokemuksessa, mutta tärkeimmäksi merkityksiksi nousivat elämykselliset ja nautinnolliset seikat. Tämä on syytä ottaa huomioon tulevaisuuden konsertti-instituutiota kehitettäessä.
|
|---|