| Summary: | Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, kuinka suomea toisena kielenä oppivat aikuiset käyttävät
verbiketjuja eri kielitaidon tasoilla. Tutkimus liittyy CEFLING-hankkeeseen (Linguistic
Basis of the Common European Framework for L2 English and L2 Finnish), jonka yhtenä
tavoitteena on hahmottaa rakenteellista perustaa kielitaidon kommunikatiivisen arvioinnin
tueksi. Tämän osatutkimuksen aineistona on 232 Yleisten kielitutkintojen tekstiä vuosilta
2002–2006, ja se on saatu CEFLING-hankkeelle kesällä 2007 kootusta korpuksesta.
Aineistoa tarkasteltiin kahdesta näkökulmasta. Verbiketjujen kohdekielistymistä frekvenssin,
tarkkuuden ja distribuution näkökulmasta tutkittiin DEMfad-mallin avulla. Lisäksi oppijoiden
kohdekielenvastaisista verbiketjuista muodostettiin konstruktiokieliopin mukaisesti erityisiä
oppijankielen konstruktioita. Aineiston tarkastelussa apuna käytettiin lapsenkielen tutkimukseen
kehitettyä CLAN-ohjelmaa. Tekstejä käsiteltiin Eurooppalaisen viitekehyksen
taitotasoasteikon mukaisesti kuutena tasoryhmänä (A1, A2, B1, B2, C1, C2).
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että kielitaidon kasvaessa verbiketjujen käyttö tarkentuu
ja käytettyjen verbien kirjo kasvaa niin, että alkuvaiheessa frekventeimpien verbien
osuus pienenee ja käyttöön otetaan vähitellen uusia verbejä. Kohdekielinen tarkkuus näyttäisi
saavutettavan B1- ja B2-tasojen välillä, mikä korreloi viitekehyksen kommunikatiivisten tavoitteiden
kanssa. Yleisimpien käytettyjen verbien frekvenssit noudattelevat kohdekielen
yleisyyssuhteita. Lisäksi alkuvaiheen verbiketjuista voidaan muodostaa oppijankielen verbiketjuja,
jotka muistuttavat lapsenkielen tutkimuksessa havaittuja ketjuja. Sen sijaan käytettyjen
verbiketjujen määrä ei mainittavasti lisäänny kielitaidon kasvaessa.
|
|---|