| Summary: | Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata yhdeksäsluokkalaisten tyttöjen kokemuksia murrosiän kehonmuutoksista ja kartoittaa nuorten tyttöjen kokemuksia kouluterveydenhoitajalta saadusta tuesta sekä heidän tarpeista ja odotuksista tuen suhteen. Tutkimusaineisto kerättiin keväällä 2010 yksilöhaastattelemalla yläkoulujen 9. luokkalaisia tyttöjä (N=11) pääkaupunkiseudulla. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla.
Tutkimustulosten mukaan murrosiän kehonmuutokset herättivät nuorissa tytöissä monenlaisia tunteita, tuntemuksia ja oireita, jotka koettiin yksilöllisella tavalla. Vaikka tytöillä oli yleisen tason tietoa kehonmuutoksista, he kokivat muutokset yllättävinä. Yksittäisiä kehonmuutoksia ja niiden ajankohtia muistettiin tarkastikin. Muuttunut keho aiheutti muutoksia tyttöjen päivittäisiin toimintoihin sekä sosiaaliseen elämään. Tyttöjen haastattelujen pohjalta sopeutumista omaan kehoon kuvasivat kaksi tyyppitarinaa Sinuiksi kehonsa kanssa ja Keskeneräinen keho. Osa tytöistä oli selvästi sopeutunut muuttuneeseen kehoonsa, kun osa vielä tarkasteli kehoaan kriittisellä tavalla. Kehon hyväksymistä edesauttavista tekijöistä muodostettiin seuraavat teemat: kaverit ja sosiaalisen ympäristön antama emotionaalinen tuki, oma toimijuus sekä psyykkiset selviytymiskeinot. Tulokset osoittivat erityisesti oman lähipiirin tuen olevan tytöille merkityksellistä. Kouluterveydenhoitajaa pidettiin tärkeänä tukena kouluympäristössä. Tärkeimpiä sosiaalisen tuen muotoja olivat emotionaalinen, tiedollinen ja konkreettinen tuki. Tiedollista tukea tytöt odottivat kouluterveydenhoitajalta nykyistä enemmän, täsmällisemmin sekä varhaisemmassa vaiheessa, mielellään kahden kesken tai tyttöryhmissä. Konkreettista tukea toivottiin enemmän käytännön tasolla (kuukautiset, ihonhoito). Kouluterveydenhoitajalta toivottiin lisäksi aktiivista roolia kehonmuutoksia koskevan keskustelun aloitteentekijänä ja parempaa tavoitettavuutta.
Tutkimuksen avulla voidaan lisätä ymmärrystä nuorten tyttöjen murrosiän kehonmuutoksiin liittyvistä kokemuksista ja tuntemuksista sekä kouluterveydenhoitajan roolista tämän muutosvaiheen tukijana. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää paitsi kouluterveydenhoitajan työn kehittämisessä, myös koulun ja tyttöjen vanhempien välisen yhteistyön parantamisessa.
|
|---|