| Summary: | Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee empirismin tieto-oppia. Analysoitavina ovat tietoteoriassa vaikuttaneiden David Humen (1711–1776), A. J. Ayerin (1910–1989) sekä Eino Kailan (1890–1958) tietokäsitykset.
Tulkintakulma on maltillisen valistushistoriallinen. Tutkimuksessa noudatetaan alkuperäistekstejä luettaessa suopeuden periaatetta, mutta esitetään myös kriittisiä huomioita itse oppeja kohtaan sekä pohditaan itse empiristisen tieto-opin mahdollista kehityskelpoisuutta. Tutkielma koostuu kahdesta pääluvusta. Ensimmäisessä luvussa tarkastellaan käsiteltävien filosofien metafysiikkakriittisiä ja verifikationistisia tietokäsityksiä. Niin Hume, Ayer kuin Kailakaan eivät katso metafysiikan olevan pätevää tiedonmuodostusta. Metafysiikan vaihtoehdoksi ja kritiikiksi kehitetään empiirisen todennettavuuden ja koeteltavuuden periaatteita. Toisessa luvussa analyysin kohteena ovat käsiteltävien tietoteoreetikkojen näkemykset väitelauseiden loogisesta muodosta. Sekä Hume, Ayer että Kaila jakavat
tiedettävät väitelauseet kahteen luokkaan: kokemuksesta riippumattomiin analyyttis-apriorisiin sekä kokemuksesta riippuvaisiin synteettis-aposteriorisiin propositioihin. Tämän jaottelun seurauksena synteettis-apriorisen tiedon mahdollisuus kiistetään.
Tällä tutkimusproblematiikalla valotetaan empirismin tieto-opin ydintä. Tutkielman keskeinen teesi on, että niin Hume, Ayer kuin Kailakin jakavat olennaisessa mielessä nämä kahdessa pääluvussa esitetyt näkökannat. Aste-eron kaltaista keskinäistä eroavuutta on silti selvästi olemassa. Kappaleiden ja päälukujen loppukohdissa tehdään arviointia, joissa käsiteltävien filosofien oppeja verrataan toisiinsa.
|
|---|