| Summary: | Konemusiikkikulttuurissa ilmenevää yhteisöllisyyttä on tutkittu Suomessa melko vähän.
Tutkimuksessani olen pyrkinyt selvittämään kuinka konemusiikin harrastajat kokevat
yhteisöllisyyden sekä kuinka yhteisöllisyys ilmenee ja miten sitä ylläpidetään. Kyseessä oli
kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Toteutin tutkimuksen survey-tutkimuksena
teemahaastattelun muodossa, jota varten haastattelin kahta konemusiikin harrastajaa
sähköpostitse. Haastateltavien kertomusten perusteella yhteisöllisyys koetaan
yhteenkuuluvuuden tunteena, yhdessä tekemisen ja välittämisenä kautta sekä hyvänä olona ja
ilmapiirinä. Yhteisöllisyys näyttäisi ilmenevän postmodernille ajallemme tyypillisenä
emotionaalisuuteen ja hetkessä elämiseen perustuvana yhteisöllisyytenä. Yhteisö on
suvaitsevainen, hedonistinen sekä vapaavalintainen. Myös Internetillä on keskeinen rooli
yhteisöllisyyden ylläpitäjänä.
Konemusiikin valtavirtaistuminen 2000-luvulla on osaltaan vähentenyt yhteisöllisyyttä.
Ravekulttuuri on muuttunut klubikulttuuriksi. Konemusiikkikulttuuri ei ole enää
yksiselitteisesti alakulttuuri, sillä se on saavuttanut suuren yleisön suosion. Konemusiikki
jakautuu jatkuvasti yhä uusiin genreihin, joilla kaikilla on oma kuulijakuntansa ja
bilekulttuurinsa. Suurten tapahtumien ohella kulttuuri näyttäisi kuitenkin säilyttäneen jossain
määrin alakulttuurisen luonteensa ja undergroundbileitä; reivejä järjestetään edelleen.
|
|---|