| Yhteenveto: | Tämän tutkielman tarkoitus on suomalaisten ministeriöiden suhtautumistapojen tulevaisuuteen
tutkiminen. Suhtautumistapoja on pyritty hahmottamaan etsimällä painotuseroja mahdollisuuksien,
haasteiden ja uhkien välillä ministeriöiden tulevaisuusnäkemyksissä. Tutkimuskohteeksi
on rajattu väestön ikääntyminen tulevaisuuden haasteena.
Tutkielman aineiston muodostavat ministeriöiden tulevaisuuskatsaukset vuosilta 2006 ja
2010. Tulevaisuuskatsausten tarkoituksena on tietopohjan luominen eduskuntavaaleihin ja
niiden jälkeisiin hallitusneuvotteluihin. Kyseisten asiakirjojen yleisönä toimii kuitenkin
periaatteessa kaikkien niistä kiinnostuneiden ihmisten joukko, koska ne ovat julkisesti saatavilla
internetissä. Tulevaisuuskatsausten lisäksi tutkielman aineistoon kuuluvat valtioneuvoston
ennakointiverkoston toimintaympäristökuvaukset vuosilta 2005 ja 2009.
Tutkielman analyysin apuna on käytetty pääasiallisesti Bertrand de Jouvenelin tulevaisuusteorioita
ja Chaïm Perelmanin argumentaatioteoriaa. Näiden lisäksi siinä on käytetty muuta,
käsiteltävien aiheiden kannalta olennaista teoriakirjallisuutta. Analyysissa on hyödynnetty
eniten de Jouvenelin tulevaisuuden ennakoinnin perusteluja. Perelmanin teorioista
analyysin tukena on käytetty eniten reaalisuuden ja arvottamisen periaatteita.
Ministeriöt käyttivät runsaasti syy-seuraus -suhteeseen perustuvaa kausaaliargumentaatiota
perustellessaan tulevaisuuteen varautumista. Kausaaliargumentaatiossa korostuivat enemmän
uhat ja haasteet kuin mahdollisuudet. Tutkielman tuloksissa ilmeni kuitenkin vaihtoehtoisena
tapana mahdollisuus-haaste -argumentaatio, joka tuotti uutta ainesta tulevaisuuskeskusteluun.
Ministeriöiden tulevaisuuskeskustelua leimasi myös epäusko julkisen sektorin
kehittämistä kohtaan. Tämä ilmeni sillä tavalla, että mahdollisuudet liitettiin yleensä
yksityiseen elinkeinotoimintaan, kun taas julkinen sektori nähtiin yleensä uhkien ja haasteiden
maailmana.
|
|---|