| Yhteenveto: | Selvitän pro gradu-tutkielmassani saksalaisten idealistien Immanuel Kantin ja F.W.J.
Schellingin käsityksiä vapaudesta ja pahuudesta. Esitän että Kant ja Schelling lähestyvät
vapautta ja pahaa hyvin erilaisten oletusten pohjalta ja päätyvät siten erilaisiin lopputuloksiin.
Toisaalta Kantilla ja Schellingillä on myös yhteinen oletus siinä, että näkevät vapauden tehdä
pahaa ilman redukstiota kausaalisiin selityksiin välttämättömäksi ihmisen tahdonvapaudelle.
Kantille keskeinen lähtökohta on ihminen ”kahden maailman kansalaisena”. Kant käsittää
luonnon, johon ihminenkin kuuluu, täysin kausaalis-mekaanisena kokonaisuutena. Siten
ihmisen vapauden täytyy Kantin mukaan perustua sille, että ihmistä voidaan ajatella myös
luonnosta riippumattomana järkiolentona. Koska luonnossa ei vapautta eikä siten moraalia,
hyvä ja paha ovat Kantin mukaan ainoastaan järjelliseen ihmismieleen liittyviä käsitteitä.
Kant näkee pahuuden ihmisluontoon perustavasti juurtuneeksi subjektiivisten halujen ja
yleispätevän järjen ristiriitaisuudesta nousevaksi taipumukseksi. Schelling ei sen sijaan
hyväksy Kantin näkemystä luonnon ja ihmisjärjen erosta. Schellingin mukaan koko luonto on
tarkoituksenmukainen, eikä siten pelkästään kausaalis-mekaaninen. Tästä johtuen Schelling
ajattelee hyvän ja pahankin olevan läsnä jossain muodossa jo luonnossa ennen ihmistä. Toisin
sanoen Schellingin käsitys pahasta on metafyysinen.
Päädyn lopputulokseen, että Kantin ja Schellingin erimielisyydet vapauden ja moraalisuuden
luonteesta eivät ole yhteensovitettavissa koska ne perustuvat erilaisille metafyysisille
näkemyksille. Koska Schellingin näkemys metafyysisestä pahasta pitää kuitenkin sisällään
myös ihmisten moraalisen pahan, jää tutkielman aihepiirin ulkopuolelle mahdollisen
jatkotutkimuksen selvitettäväksi, onko Kantin näkemystä moraalisesta pahasta mahdollista
sovittaa ainakin joltain osin osaksi schellingiläistä näkemystä metafyysisestä pahasta. En pyri
myöskään ottamaan kantaa Kantin tai Schellingin maailmankuvan totuudellisuuteen. Sen
sijaan esitän, että Kantin maailmankuva on lähempänä nykyisin yleensä totena pidettyä
näkemystä. Tästä huolimatta, tai juuri tämän takia esitän myös joitakin perusteita Schellingin
näkemysten puolesta.
|
|---|