| Summary: | Tutkimus tarkastelee eduskunnan debatissa viidennestä ydinvoimalasta käytyjä retorisia kamppailuja eri avainkäsitteiden sisällöistä ja merkityksistä. Näitä avainkäsitteitä ovat tulevaisuuteen, tietoon sekä ympäristöön liittyvät käsitekonstellaatiot. Tutkimuksen lähtökohtana on, että Suomen energiapolitiikassa on 2000-luvulla tapahtunut muutos jonka myötä ydinvoiman lisärakentaminen on tullut poliittisesti mahdolliseksi, siinä missä 1980- ja 1990-luvuilla hankkeet viidennen ydinvoimalan rakentamiseksi kaatuivat. Tätä muutosta analysoidaan tarkastelemalla eduskunnan debatissa käytettyä retoriikkaa ja käsitetulkintoja. Parlamentti tutkimuskohteena perustuu siihen, että parlamentaariset aineistot ovat erityisen soveliaita käsitemuutoksen analysointiin, sekä siihen, että eduskunnalla on ydinvoimakysymyksissä erilaisten poikkeusmenettelyiden vuoksi korostuneen tärkeä rooli.
Tutkimuksen lähestymistapa on käsitteiden poliittisuus sekä politiikan mieltäminen inhimillisen toiminnan kontingentiksi aspektiksi. Parlamentaarinen politiikka tyylinä perustuu deliberaatioon eri vaihtoehtojen välillä, jolloin politiikka on toimintaa joka tapahtuu kielessä ja kielen avulla. Poliittisessa kamppailussa erilaisia käsitteitä käytetään välineinä, joiden avulla oma linja voidaan julistaa legitiimiksi tai vastapuolen linja epälegitiimiksi. Käsitteet eivät siis kuvaile todellisuutta sellaisenaan, vaan niiden sisältö on aina poliittisesti määritelty, ja näiden määrittelyiden luennan kautta voidaan tutkia erilaisia ennakko-olettamuksia ja paradigmoja, jotka hallitsevat debattia.
Tutkimuksen johtopäätöksenä on, että ilmastonmuutoksen politisoituminen 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa loi pelivaraa, jonka avulla ydinvoiman kannattajat pystyivät tulkitsemaan ydinvoiman uudelleen ympäristöystävällisenä vaihtoehtona. Lisäksi ydinvoimadebattia hallitsi taloudellisen ja teknologisen rationaalisuuden perspektiivi, jonka sekä ydinvoiman kannattajat että vastustajat omaksuivat. Tämä näkökulma suosi kuitenkin kannattajia, joilla oli enemmän osaamista ja uskottavuutta taloudellisten ja teknologisten argumenttien käytössä. Näin 'objektiivisen tiedon' ja 'järjen' käsitteet pystyttiin rajaamaan ydinvoimaa tukeviksi, kun taas ydinvoiman vastustajien argumentit torjuttiin 'irrationaalisina' ja 'tunteellisina'.
|
|---|