Undervisning i svenska som främmande språk högstadielärares förhållningssätt till autenticitet

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on tutkia, millainen käsitys autenttisesta opetuksesta ja oppimisesta yläkoulun ruotsinopettajilla on. Tutkimuksessa selvitetään, miten opettajat suhtautuvat autenttisuuteen sekä millaisina he näkevät mahdollisuutensa toteuttaa autenttisuutta omassa opetukse...

Täydet tiedot

Bibliografiset tiedot
Päätekijä: Peltonen, Suvi
Muut tekijät: Humanistinen tiedekunta, Faculty of Humanities, Kielten laitos, Department of Languages, University of Jyväskylä, Jyväskylän yliopisto
Aineistotyyppi: Pro gradu
Kieli:swe
Julkaistu: 2011
Aiheet:
Linkit: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/26998
Kuvaus
Yhteenveto:Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on tutkia, millainen käsitys autenttisesta opetuksesta ja oppimisesta yläkoulun ruotsinopettajilla on. Tutkimuksessa selvitetään, miten opettajat suhtautuvat autenttisuuteen sekä millaisina he näkevät mahdollisuutensa toteuttaa autenttisuutta omassa opetuksessaan. Tutkimus on toteutettu neljän teemahaastattelun avulla, joiden tarkoituksena oli kuvata opettajien omia näkökulmia eikä niinkään saada yleistettäviä tuloksia. Haastatelluista kaksi oli tutkimuksen teon aikoihin vastavalmistuneita ja kaksi pidempään työelämässä olleita. Tällaisella haastateltavien valinnalla pyrin selvittämään, onko opettajien työkokemuksen määrällä vaikutusta siihen, miten he suhtautuvat autenttisuuteen. Autenttisuus käsitteenä on laaja ja monitahoinen. Tässä tutkimuksessa olen kiteyttänyt autenttisen opetuksen niin, että se pyrkii nitomaan opetuksen mahdollisimman lähelle oppilaan omaa arkea ja siten tekemään oppimisesta mielekästä ja merkityksellistä. Myös aitojen autenttisten kielenkäyttökokemusten saaminen on tärkeää. Vastauksista näkyy, että autenttisuutta pidetään tärkeänä asiana, sillä sen koetaan harjoittavan oppilaita oikean elämän kielitarpeita varten. Autenttisuus liitetään ensimmäisenä autenttiseen oppimateriaaliin, jonka koetaan tuovan mukavuutta ja vaihtelevuutta tunteihin. Toisaalta autenttinen opetus koetaan työläämmäksi kuin normaali opetus. Oppikirja asettaa selkeät raamit opetukselle, ja kun luokassa tehdään jotain muuta, koetaan sen olevan lähinnä virkistävää ja vaihtelua tuovaa, eikä ensisijaisesti opettavaa. Myös työrauhaongelmat sekä oppilaiden heikot taidot rajoittavat autenttisen opetuksen toteuttamista. Vastavalmistuneiden ja kokeneempien opettajien suhtautumisessa autenttisuuteen ei ollut merkittäviä eroja. Tutkimuksen tuloksien perusteella voidaan todeta, että sekä yksittäisten opettajien että laajempien opetusta ohjaavien ja järjestävien tahojen on mietittävä, millainen opetus on suositeltavaa. Eräs askel kohti autenttisempaa opetusta voisi olla oppikirjakeskeisyyden vähentäminen ja autenttisen oppimateriaalin merkityksen korostaminen sekä opettajien tukeminen autenttisen opetuksen suunnittelussa.