| Summary: | Pitkän poliittisen uransa huipulla ollut ulkoministeri Ilkka Kanerva joutui vuonna 2008 eroamaan skandaalin seurauksena. Kanervan kohtaloksi koituivat sadat, eroottiselle tanssijalle lähetetyt tekstiviestit.
Audin myyntijohtaja Esko Kiesi taas menetti työnsä vuotta myöhemmin, kun hänen sovinistisiksi tulkitut kommenttinsa naisista herättivät suuttumusta erityisesti Internetin keskustelupalstoilla.
Yhteistä näille tapahtumille oli se, että molemmissa tapauksissa medialla oli suuri rooli kohujen käynnistämisessä. Useat tutkijat ovatkin sitä mieltä, että skandaalit viestivät poliittisen kulttuurin murroksesta Suomessa, poliitikkojen ja toimittajien valtasuhteiden muutoksesta sekä politiikan medioitumisesta. Tutkimuksen toisessa luvussa käydään läpi journalismin murroksia, jotka ovat lisänneet toimittajien vaikutusvaltaa, 1970-luvulta tähän päivään asti.
Thompsonin skandaaliteoriaa ja draama-analyysia mukaillen tutkimuksen kohteena on skandaalien kaari, se, kuinka skandaali rakennetaan. Toimittajien kasvanut vaikutusvalta heijastui skandaalien kaareen. Kun media piti skandaaleja otsikoissa päivästä toiseen, tulkitsi tapahtumat skandaalin keskiöön joutuneelle vahingollisella tavalla ja muistutti näiden menneistä rikkeistä, ei syytetyille jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin erota. Itse rikkomus ei kummassakaan tapauksessa olisi välttämättä johtanut eroon, vaan pahinta oli julkisuus, joka johti maineen vaarantumiseen.
|
|---|