| Yhteenveto: | Tutkimukseni aiheena oli Tuusulassa sijaitseva Aleksis Kiven kuolinmökki ja erityisesti sen ympärillä käyty kiista aitoudesta. Kiistan lähtökohtana on ollut kuolinmökissä vuosina 1952–53 suoritettu restaurointi, joka joidenkin paikallisten ihmisten mielestä hävitti alkuperäisen mökin. Tavoitteenani oli tarkastella käytyä debattia ja sen merkityksiä niin museoinstituution kuin paikallisten ihmisten näkökulmasta ja analysoida kiistan aikana esitettyjen argumenttien syitä. Aleksis Kiven kuolinmökin aitouskiista tarjosikin hyvän tutkimustapauksen laajemmalle analyysille museoiden ja niitä ympäröivien yhteisöiden välisistä suhteista.
Pääasiallisena lähdeaineistona tutkimuksessani toimivat lehtiartikkelit, jotka liittyivät keskusteluun Aleksis Kiven kuolinmökin aitoudesta. Lehtiartikkeleiden antamassa analyysiaineistosta oli erotettavissa kaksi eri tavalla rakentunutta aitouskäsitystä: museoiden tieteellis-objektiiviseen ajattelumaailmaan pohjaava aitouskäsitys sekä paikallisten ihmisten yhteisöllinen aitouskäsitys. Pohjimmiltaan kiistassa on ollut kyse näiden kahden eri tavalla rakentuneen historiakäsityksen yhteensovittamisen vaikeudesta. Käydyn keskustelun voi tulkita myös määrittelevän kulttuuriperintöä ja kollektiivista muistia. Näin ollen kiista Aleksis Kiven kuolinmökistä on esimerkki kulttuuriperinnön sisältöjen määrittelyn muuttumisesta julkisemmaksi.
Tarkastelin Aleksis Kiven kuolinmökkiä museoarvon käsitteen kautta, ja totesin mökistä saatavan tieto- eli informaatioarvon laskeneen lukuisissa eri korjauksissa. Vaikka sen arvo historiallisena dokumenttina onkin laskenut, on mökillä edelleen huomattavaa symboliarvoa omassa ympäristössään. Tätä kautta sillä voi nähdä olevan merkittävää museoarvoa.
|
|---|