Työnohjaajan toiminta ryhmätyönohjaustilanteessa

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkasteltiin työnohjaajien toimintaa kolmessa eri työnohjausryhmässä. Tarkoituksena oli selvittää, mitä työnohjaaja ryhmätyönohjaustilanteessa tekee, ja ovatko kolmen eri työnohjaajan toimintatavat yhteisiä vai yksilöllisiä. Ohjaajien toimintatapoja verrattiin Caplani...

Full description

Bibliographic Details
Main Author: Antikainen, Reetta
Other Authors: Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Faculty of Social Sciences, Psykologian laitos, Department of Psychology, University of Jyväskylä, Jyväskylän yliopisto
Format: Master's thesis
Language:fin
Published: 2011
Subjects:
Online Access: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/26961
Description
Summary:Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkasteltiin työnohjaajien toimintaa kolmessa eri työnohjausryhmässä. Tarkoituksena oli selvittää, mitä työnohjaaja ryhmätyönohjaustilanteessa tekee, ja ovatko kolmen eri työnohjaajan toimintatavat yhteisiä vai yksilöllisiä. Ohjaajien toimintatapoja verrattiin Caplanin (1970) ajatukseen työnohjauksesta opetuksellisuutta, tukea ja laadun varmistusta sisältävänä prosessina. Lisäksi tarkasteltiin, millaiset työnohjaajan toimintatavat edistävät dialogisuuden syntymistä työnohjausryhmässä. Analyysimenetelmänä käytettiin Seikkulan, Laitilan ja Roberin (2011) monitoimijaisen vuorovaikutuksen laadullista dialogista analyysiä. Lisäksi analyysissä pyrittiin aineistolähtöisyyteen. Tutkimuksessa havaittiin, että suuri osa kolmen työnohjaajan pyrkimyksistä työnohjaustilanteissa oli kaikille ohjaajille yhteisiä. Kielellisissä toimintatavoissa näihin pyrkimyksiin pääsemiseksi esiintyi enemmän vaihtelua ohjaajien välillä, mutta myös yhteisiä toimintatapoja oli havaittavissa. Työnohjaajien toimintatavoista oli erotettavissa opetuksellisuutta, tukea ja laadun varmistusta, mutta jaot näihin osatekijöihin eivät aina olleet yksiselitteisiä. Kaikkien kolmen työnohjaajan työtavoista oli löydettävissä dialogisuutta rakentavia toimintatapoja. Eniten dialogisuuden rakentumista tukivat epäsuorat työtavat, kuten avoimien kysymysten kysyminen. Tutkimuksessa havaittiin myös, että yksi työnohjaajan lausuma voi olla samaan aikaan sekä dialoginen että monologinen riippuen siitä, mihin se tulkitaan vastaukseksi. Dialoginen analyysi tarjosi toimivan menetelmän työnohjaajan toiminnan tutkimiseen. Dialogisen analyysin avulla ohjaajien kielellisiä toimintatapoja oli mahdollista tarkastella yksityiskohtaisesti. Samalla kuitenkin kielelliset teot pystyi liittämään osaksi laajempaa ohjaustilanteen vuorovaikutusta. Tämä tutkimus antoi uutta tietoa työnohjaajien käytännön toiminnasta työnohjaustilanteessa. Jatkossa olisi mielenkiintoista tutkia, mitä työnohjaajat ajattelevat näissä istunnoissa tapahtuneen ja kuinka he omaa toimintaansa selittävät.