| Summary: | Tämä on tutkimus mielenterveyskuntoutujien arjen kokemuksista. Mielenterveyshäiriötä
sairastavien henkilöiden osuus Suomessa on monella mittarilla mitattuna suuri. Ilmiön taloudelliset
ja inhimilliset vaikutukset yhteiskuntaan ovat myös mittavat. Tässä tutkimuksessa
tutkitaan mielenterveyshäiriötä ilmiönä ja sen vaikutuksia psyykkistä sairautta sairastavan
henkilön arkeen. Tutkimustehtävänä on vastata kysymyksiin miten mielenterveyskuntoutuja
kokee arkensa psyykkisen sairauden kanssa sekä miten mielenterveyshäiriö
vaikuttaa ihmisen toimijuuteen.
Tutkimuksen teoreettisina perusteina ovat kokemuksen ja toimijuuden teoriat. Tutkimusote
on fenomenologis-hermeneuttinen. Kiinnostus kohdistuu aineiston osallistujien kokemusten
ymmärtämiseen. Aineisto tutkimukseen kerättiin Kokkolassa sijaitsevan Kulmakartanon
kävijöiltä. Kulmakartano on jäsenyhteisöperiaatteella toimiva kaikille alueen mielenterveyskuntoutujille
avoin kohtaamispaikka. Aineisto koostuu viiden Kulmakartanon kävijän
kirjoittamista kirjeistä, joissa he kuvaavat arkeaan ja sitä, millaisia ongelmia mielenterveyshäiriö
on heidän elämässään aiheuttanut, lisäksi aineistoon on haastateltu kolmea henkilöä
käyttäen menetelmänä avointa haastattelua. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysimenetelmällä.
Tämän tutkimuksen valossa suurimmat muutokset ja hankaluudet mielenterveyskuntoutujien
arjessa näyttäisivät olevan vuorovaikutussuhteissa. Sairastumisen jälkeen on vaikeaa
solmia suhteita toisiin ihmisiin, perheenjäsenten ja sukulaisten kanssa sosiaaliset vuorovaikutussuhteet
hankaloituvat, ystävyyssuhteet niihin ystäviin, joita oli ollut ennen sairastumista,
katkeavat. Myös työelämään ja muuhun toiminnallisuuteen psyykkisellä sairaudella
on ollut vaikutuksia. Täysin työkykyisenä ei kukaan aineistoon osallistuneista ollut voinut
enää jatkaa sairastumisen jälkeen. Syrjäytymisriski mielenterveyskuntoutujilla on suuri.
Tutkimuksen tuloksena voidaan myös todeta, että asennoituminen mielenterveyskuntoutujiin
on tullut suvaitsevaisemmaksi. Aineistoon osallistuneet olivat tyytyväisiä saamiinsa
palveluihin ja kokivat tulleensa kohdelluiksi asiallisesti. Mielestäni sosiaalityön osaamista
tarvitaan mielenterveystyössä. Sosiaalityön asiantuntijuuden vahvinta osaamisaluetta ovat
verkostotyömenetelmien ja vuorovaikutustaitojen hallinta sekä asiakasnäkökulman huomioiminen.
Sosiaalityöntekijät tarvitsevat kuitenkin asiatietoa eri mielenterveyshäiriöistä ja
niiden vaikutuksista sosiaaliseen vuorovaikutukseen, jotta he saisivat entistä parempia
valmiuksia mielenterveyskuntoutujien kohtaamiseen.
|
|---|