| Yhteenveto: | Viittomakieli on perinteisesti edellyttänyt katsekontaktia ja fyysisesti samassa tilassa olemis-ta viittomakielisen viestin tuottajan ja vastaanottajan välillä. Tietoverkot tarjoavat viittoma-kieliselle viestinnälle foorumin, joka ei enää edellytä katsekontaktia. Tietoverkoissa tapah-tuva viestintä jättää viestin kielellisen ymmärrettävyyden arvioinnin yksinomaan viestin lähettäjälle. Viittomakielisen verkkoviestinnän haasteeksi on asettumassa se, millaista kieltä viittomakielisessä verkkoviestinnässä tulisi käyttää, jotta lukijat kokisivat sen helposti ymmärrettäväksi.
Tämä pro gradu tutkimus selvitti lukijan näkökulmaa viittomakielisiin verkkoteksteihin. Tutkimuksessa käytettiin viittä verkossa julkaistua viittomakielistä tekstiä ja niistä tehtyä kymmentä verrokkitekstiä. Tekstit esitettiin viidelle viittomakieliselle haastateltavalle, joiden tuli nimetä teksteistä helpoimmin ja vaikeimmin ymmärrettävät sekä esittää perustelut valinnoilleen. Viittomakieliset tekstit analysointiin käyttämällä Scott Liddellin näkemystä sijaisuudesta (surrogates), merkistä (tokens), poijusta (buoys) ja tilasta (space). Analysointi tehtiin käyttämällä ELAN-annotointiohjelmaa. Tutkimuksen lopuksi haastattelujen ja analysoinnin tuloksia verrattiin toisiinsa.
Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan esittää arvioita siitä, mikä vaikuttaa tekstin kokemiseen helposti tai vaikeasti ymmärrettäväksi. Ymmärrettävyyttä lisää, mikäli tekstissä on käytetty sijaisuutta, merkkiä ja poijuja. Lisäksi merkeillä tulisi aina olla tekstin sisällä ajallinen jatkumo.
Tämän tutkimuksen tuloksilla on merkitystä sekä arvioitaessa ja kehitettäessä viittoma-kielistä verkkoviestintää että kehitettäessä tulkkauksen laadun arviointia.
|
|---|