| Summary: | Tutkimuksen tehtävänä oli selvittää musiikinopettajien kokemuksia muusikon ja opettajan roolien yhdistämisestä ja
muusikkouden hyödyntämisestä opetustyössä. Tutkimuksessa on haastateltu kolmea musiikinopettajaa, jotka tekevät
opetustyön lisäksi myös esiintyvän muusikon työtä. Opettajat työskentelevät koulussa, musiikkiopistossa ja
kansalaisopistossa.
Oma työkokemukseni opettajana ja soittajana oli lähtökohtana tutkielmalleni. Lähdin olettamuksesta, että että
musiikinopettaja on aina oppilailleen paitsi opettajan, myös muusikon malli. Haastattelussa kartoitin siksi myös opettajien
omaa suhdetta musiikkiin ja ajatuksia hyvän muusikon ominaisuuksista. Tulosten perusteella tärkeinä ominaisuuksia pidettiin
musiikkiin paneutumista ja ”muusikon ajattelua”. Tällaista muusikkouden sisäistämistä tutkittavat opettajat vaativat myös
oppilailtaan. Musiikin arvo liittyy heidän mukaansa musiikkiin paneutumiseen. Opettajat pyrkivät kasvattamaan oppilaita
kokonaisvaltaiseen, monipuoliseen musiikin ymmärtämiseen. Analysoidessani haastattelutuloksia, missä tarkastelen
muusikkouteen kasvamisen mahdollisuuksia tutkittavien opettajien opetuksessa., käytin hyväkseni musiikkikasvatusfilosofi
David J. Elliottin muusikkouden rakentumisen osa-alueita,.
Tutkimuksessa ilmeni, että muusikko-opettajat toivat ilmi omaa asiantuntijuuttaan musiikinopetuksessa eri tavoin.
Yhdistäväksi tekijäksi opettajien opetuksessa nousi yhteissoiton ja sosiaalisuuden merkitys opettajien omassa
muusikkoudessa, muusikkouteen kasvamisessa ja musiikkiharrastuksen motivaation ylläpitäjänä. Motivaatio-ongelmat
ilmenivät instrumenttiopettajien mukaan oppilaiden harjoittelussa, koulussa taas opettajan täytyy motivoida oppilaita jo
musiikkiin aineena. Yksi opettajista ajatteli musiikin tekemisen ilon löytyvän vaivattomammin koulumaailmassa kuin paljon
harjoittelua vaativan soittoharrastuksen parissa yksityisopetuksessa. Muusikon ja opettajan roolit painottuivatkin opettajilla
eri tavoin riippuen tilanteesta ja opettajan henkilökohtaisesta pedagogisesta tavoitteellisuudesta. Muusikkous on, kuten
ennakolta oletinkin, tutkimukseni opettajille tärkeää. Toisaalta pedagogisia taitoja tarvitaan sekä yksilö-että
ryhmäopetuksessa. Itselleni merkittäväksi tutkimustuloksista nousi kokeneimman haastateltavan yksinkertaisuudessaan
viisas lausahdus siitä, että musiikinopettajan on mahdollista tehdä työtään myös rooleja turhia analysoimatta: ”Ajattelen aina
tän musaopettajan homman, että se on sitä muusikon hommaa, mut kuitenkin pitää hankkia se pedagoginen pätevyys.”
|
|---|