Bioenergian potentiaalitarkastelu Pirkanmaan alueelta - energiaomavaraisuuden jäljillä
Energiaomavaraisuuteen ei Suomessa ole juurikaan kiinnitetty huomiota edullisen tuontienergian aikana. Kuitenkin useat kansainväliset tahot painottavat tarvetta siirtyä kohti energiaomavaraisempaa ja hajautetumpaa energiantuotannon rakennetta. Suomen uusiutuvat energiavarat ovat monipuoliset, ja nii...
| Päätekijä: | |
|---|---|
| Muut tekijät: | , , , , , |
| Aineistotyyppi: | Pro gradu |
| Kieli: | fin |
| Julkaistu: |
2011
|
| Aiheet: | |
| Linkit: | https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/26675 |
| Yhteenveto: | Energiaomavaraisuuteen ei Suomessa ole juurikaan kiinnitetty huomiota edullisen tuontienergian aikana. Kuitenkin useat kansainväliset tahot painottavat tarvetta siirtyä kohti energiaomavaraisempaa ja hajautetumpaa energiantuotannon rakennetta. Suomen uusiutuvat energiavarat ovat monipuoliset, ja niiden avulla energiaomavaraisuutta olisi mahdollista parantaa merkittävästi. Tämän pro gradun tarkoituksena oli tarkastella energiaomavaraisuuden tilaa Pirkanmaalta valittujen maaseutuvaltaisten kuntien kautta. Työssä selvitettiin tarkastelualueen tämän hetkinen energiantuotannon infrastruktuuri sekä energiantuotannon ja -kulutuksen rakenteita suhteessa paikallisiin bioenergiavaroihin. Bioenergian raaka-aineista pääpaino oli biokaasuntuotantoon soveltuvien orgaanisten materiaalien ja metsäenergian potentiaaleissa. Potentiaaleista arvioitiin teoreettinen ja tekninen taso. Biokaasuntuotannon potentiaaleista merkittävimmän osan muodostavat alueen ruoan- ja rehuntuotannon ulkopuolisten peltoalojen, kuten kesantoalojen nurmikasvien potentiaali. Teknisen potentiaalin pohjalta esitettiin arviot energiasaannosta lämmön ja sähkön yhteistuotannossa. Kotimaisista uusiutuvista energiavaroista valtaosa sijaitsee maaseudulla ja merkittävä osa näistä on maatilojen hallinnassa. Työn tulokset osoittavat että tarkastellut bioenergiapotentiaalit mahdollistaisivat alueen energiaomavaraisuusasteen merkittävän kehittämisen. Työn tulosten mukaan tarkastelualueen energiaomavaraisuusaste on nykyisellään 4 – 27 %.
|
|---|