| Yhteenveto: | Romppainen, Tuomas 2010. Marssin jälkeisen aktiivisen ja passiivisen palautumisen
vaikutus sykevälimuuttujiin ja veren laktaattiin. Liikuntafysiologian pro gradu – tutkielma.
Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto, 56 s.
Erilaisilla palautumismenetelmillä pyritään nopeuttamaan elimistön voimavarojen palautumista
fyysisen suorituksen aiheuttamasta kuormituksesta. Tämä on erityisen tärkeää
tilanteissa, joissa elimistön tulee kuormituksen jälkeen olla nopeasti valmiina uuteen
suoritukseen. Sotilailla marssi on yksi yleisimmistä fyysisen kuormittumisen muodoista.
Marssin jälkeen sotilaan tulee nopeasti olla valmis toimintaan sekä fyysisellä, että henkisellä
tasolla. Marssin jälkeistä palautumista voidaan kenties tehostaa valitsemalla oikeat
palautumismenetelmät.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää onko aktiivisen ja passiivisen palautumisen
välillä havaittavissa positiivisia vaikutuksia marssin jälkeisessä palautumisessa 20
tunnin tarkasteluajanjaksolla. Toinen tutkittava seikka oli voidaanko tätä hyötyä tutkia
sykevälivaihtelumuuttujien avulla. Sykevälivaihtelumuuttujien tuloksia verrattiin veren
laktaattipitoisuuteen, jonka on havaittu olevan käyttökelpoinen indikaattori eri palautumismenetelmien tehokkuudesta.
Koehenkilöinä tutkimuksessa oli 16 Suomen puolustusvoimien reserviläistä (ikä 27 ± 4
vuotta). 16 koehenkilön joukko jaettiin kahteen ryhmään, aktiivisen palautumisen (n=8)
ja passiivisen palautumisen (n=8) ryhmään. Tutkimus oli osa suurempaa Reserviläisjatkotutkimus
2009 – projektia, jonka mittaukset toteutettiin vuodenvaihteessa 2009 –
2010. Mittaukset suoritettiin Jyväskylän yliopiston liikuntabiologian laitoksella.
Tutkimuksessa ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja palautumisessa aktiivisen ja
passiivisen ryhmän välillä. Tutkimuksessa havaittiin pieniä eroja ryhmien välillä aktiivisen
palautumisen eduksi esimerkiksi sykkeen matalataajuuskomponentissa ja laktaattipitoisuuksissa,
mutta erot eivät olleet tilastollisesti merkittäviä.
Tietyin varauksin tutkimuksen tuloksista voidaan tehdä johtopäätös, että sykevälivaihtelumuuttujien avulla ei voida todeta aktiivisen ja passiivisen palautumisen hyötyjä marssista palauduttaessa. Myöskään veren laktaattipitoisuuksien pohjalta ei voida tehdä johtopäätöstä, että aktiivisen ja passiivisen palautumisen välillä olisi merkittäviä eroja
marssista palauduttaessa. Käytetty tutkimusprotokolla asettaa tutkimuksen johtopäätöksille
kuitenkin rajoitteet, koska sykevälivaihtelun kannalta protokolla ei ollut optimaalinen.
Vaikka aktiivista ja passiivista palautumismenetelmää vertaamalla ei tässä tutkimuksessa todettu eroja sotilaan palautumisessa marssisuorituksesta, voi menetelmien välillä yksilötasolla olla merkittäviä hyötyjä sotilaan toimintakyvyn kannalta. Sopivin palautumismenetelmä tulee valita omien tuntemusten ja kokemusten perusteella.
|
|---|