| Summary: | Tutkielmamme tarkoituksena on ottaa selvää yläasteen ruotsin opettajien käsityksiä oppilaista, joilla on dysleksia sekä miten he ottavat tällaiset oppilaat opetuksessa huomioon. Tämän lisäksi haluamme selvittää, mitä oppimisstrategiat merkitsevät heille ja kuinka he tuovat niitä esille opetuksessaan. Käytimme Oxfordin (1990) strategialuokittelua opettajien mainitsemien strategioiden luokitteluun. Opettajien tapaa opettaa oppimisstrategioita vertasimme Pearsonin ja Dolen (1987) malliin. Lisäksi selvitimme opettajien kokemuksia opettajankoulutuksesta ja siitä millaiset valmiudet se antaa lukioppilaiden tukemiseen ja oppimisstrategioiden opettamiseen.
Käytimme tutkimuksessamme kvalitatiivisia metodeja. Toteutimme kaksi teemahaastattelua, joiden avulla pyrimme löytämään vastauksia tutkimuskysymyksiimme. Haastateltavat olivat opettajia, jotka olivat toimineet opettajan virassa noin viisi vuotta. Tutkimusmateriaalimme oli kattava, sillä haastateltavat olivat motivoituneita ja vastasivat kysymyksiin avoimesti.
Vastauksista käy ilmi, että opettajien opetusmenetelmät olivat monipuolisia. Vaikeiden lukioppilaiden määrä luokassa vaikuttaa opettajien käyttämien eriyttävien tehtävien määrään. Tutkimuksemme mukaan opettajilla oli kokemusta erilaisten oppimisstrategioiden opetuksesta, mutta ne eivät vastanneet täysin Pearsonin ja Dolen mallia. Opettajien mielestä opettajankoulutus ei anna riittäviä valmiuksia opettaa oppilaita, joilla on luki- ja kirjoitusvaikeusia.
Tutkimustulosten perusteella voimme sanoa, että opettajankoulutusta tulisi kehittää. Koulutuksessa on havaittavissa puutteita kun kyseessä on erilaisten oppilaiden kohtaaminen ja heidän opettaminen. Lisäksi koulutukseen tulisi lisätä tietoa oppimisstrategioiden opettamisesta.
|
|---|