| Summary: | ”OLEN VÄKIVALTAINEN ÄITI, ENTÄ SINÄ?”
Keskustelupalstoille kirjoittaneiden äitien ajatuksia lapsiinsa kohdistamastaan väkivallasta
Aino Hilliaho
Sosiaalityö
Pro gradu-tutkielma
Jyväskylän yliopisto
Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos
Ohjaaja: Marjo Kuronen
Kevät 2010
91 sivua + liite 1 sivu
Tutkielmassa tarkastellaan äitien lapsiin kohdistamaa väkivaltaa ilmiönä ja osana sosiaalista todellisuutta, jossa tämän päivän äidit elävät. Tutkielmassa selvitetään, mitä äidit itse ajattelevat lapsiin kohdistamastaan väkivallasta ja miten he oikeuttavat väkivaltakäyttäytymistään tai tekevät sitä ymmärrettäväksi. Tutkimusaineiston muodostaa 47 internetin keskustelupalstoille kirjoitettua kirjoitusta, joissa äidit itse kertovat fyysisesti satuttaneensa lapsiaan. Aineisto on analysoitu narratiivista analyysia käyttäen.
Tutkimusaineiston kirjoittajat on jaettu kirjoitustensa perusteella kolmeen ryhmään: väkivaltaan horjahtaneisiin, väkivaltakierteeseen joutuneisiin ja kurittajiin. Väkivaltaan horjahtaneet ja väkivaltakierteeseen joutuneet pitävät käyttäytymistään ei-toivottuna, kurittajat oikeutettuna. Väkivaltaan horjahtaneet äidit kertovat satunnaisista ja lievistä väkivaltateoista ja tekevät väkivallankäyttöään ymmärrettäväksi kertomalla erityisesti pikkulapsivaiheen haastavuudesta, väsymyksestä ja äitien kannettavaksi jääneestä suuresta hoivavastuusta. Väkivaltakierteeseen joutuneiden äitien väkivalta on jatkuvampaa ja kirjoituksissa kerrotaan myös vakavammista teoista, vakavammasta henkisestä väkivallasta, sekä vauvaikäisiin kohdistuvasta väkivallasta. Äidit selittävät väkivaltaisuuttaan väsymyksen lisäksi myös mielenterveysongelmillaan, lapsuuden väkivaltataustallaan, lastensa erityisellä hankaluudella sekä vaikeuksilla avun hakemisessa ja saamisessa. Kurittajat esittävät väkivaltaisuutensa välttämättömänä ja loogisena kasvatustoimena silloin, kun muut keinot lapsen ei-toivotun käyttäytymisen muuttamiseksi eivät ole riittävän tehokkaita.
Aineistossa äitien väkivallan uhrina ovat joitain poikkeuksia lukuun ottamatta pikkulapset, erityisesti 2-3 -vuotiaat. Keinottomuus selvitä lasten kanssa ilman väkivallan käyttöä on yhteistä kaikille aineiston äideille. Vaikka äitien väkivalta on aineistossa pääasiassa lievää, osa kirjoituksista synnyttää vakavan huolen lapsen hyvinvoinnista. Äidille väkivallan käyttö aiheuttaa voimakkaita syyllisyyden ja häpeän tunteita ja vaikeuttaa hänen mahdollisuuksiaan nähdä itsensä ”hyvänä äitinä”, arvokkaana ihmisenä ja apuun oikeutettuna. Monet väkivaltaisuutensa ei-toivotuksi kokevat äidit kaipaavat apua ongelmaansa, mutta auttamisjärjestelmässämme on vakavia puutteita vastata niihin kuulluksi tulemisen ja konkreettisen avun saamisen tarpeisiin, joista väkivaltaiset äidit itse kertovat.
|
|---|