| Summary: | TIIVISTELMÄ
Tutkin Pro gradu -työssäni liikunnanopettajien käyttämiä eriyttämisen keinoja inklusiivisessa liikunnanopetuksessa. Selvitin, miten liikunnanopettajat eriyttävät opetustaan, kun yleisopetuksen luokalla on yksi tai useampia liikuntaesteisiä oppilaita. Opetuksen eriyttämisellä tarkoitan niitä keinoja, joita opettaja käyttää opetuksessaan huomioidakseen myös liikuntaesteisten oppilaiden yksilölliset tarpeet. Liikuntaesteisillä oppilailla tarkoitan oppilaita, joilla on jokin liikkumista rajoittava vamma tai sairaus. Suomessa tätä aihetta on tutkittu erittäin vähän. Tutkimukseeni osallistui neljä alakoulun luokkaa, joissa kaikissa opiskeli vähintään yksi liikuntaesteinen oppilas. Mielenkiintoni kohdistui erityisesti liikunnanopettajien toimintaan. Tutkimuksen aineiston keräsin seuraamalla luokkien liikuntatunteja sekä haastattelemalla liikunnanopettajia, avustajia ja liikuntaesteisiä oppilaita.
Tutkimuksessa selvisi, että liikuntaesteisten oppilaiden opetusvastuu oli pääasiassa avustajilla. Mikäli liikunnanopettajalla ei ollut mahdollisuutta avustajan käyttöön liikuntatunneilla, ei liikuntaesteisten oppilaiden erityistarpeita huomioitu opetuksessa yksilöllisesti. Liikunnanopettajat kuitenkin käyttivät opetuksessaan muutamia hyviä liikuntaesteisten oppilaiden osallistumista tukevia toimenpiteitä. Tehokkaimmiksi näistä osoittautuivat oppilastuutorin käyttäminen avustajana sekä liikkumista helpottavat apuvälineet kuten sauvat ja kelkat. Tutkimuksessa esille nousivat myös eri osapuolten kokemukset opetusjärjestelyiden toimivuudesta.
|
|---|