Sinistä ja vihreää taiwanilainen identiteetti englanninkielisen lehdistön poliittista skandaalia koskevissa diskursseissa

Tutkielmassa selvitetään, miten taiwanilaiset sanomalehdet kuvasivat ja rakensivat taiwanilaista kansakuntaa presidentti Chen Shui-bianin korruptioskandaalin yhteydessä syksyllä 2006. Aineistona on kahden taiwanilaisen englanninkielisen sanomalehden, Taipei Timesin ja China Postin jutut. Pääaineisto...

Täydet tiedot

Bibliografiset tiedot
Päätekijä: Taipale, Paula
Muut tekijät: Humanistinen tiedekunta, Faculty of Humanities, Viestintätieteiden laitos, Department of Communication, University of Jyväskylä, Jyväskylän yliopisto
Aineistotyyppi: Pro gradu
Kieli:fin
Julkaistu: 2010
Aiheet:
Linkit: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/25657
Kuvaus
Yhteenveto:Tutkielmassa selvitetään, miten taiwanilaiset sanomalehdet kuvasivat ja rakensivat taiwanilaista kansakuntaa presidentti Chen Shui-bianin korruptioskandaalin yhteydessä syksyllä 2006. Aineistona on kahden taiwanilaisen englanninkielisen sanomalehden, Taipei Timesin ja China Postin jutut. Pääaineistona on 40 pääkirjoitusta ja 38 asiantuntija-artikkelia, lisäaineistona on 120 uutista. Vertailuaineistona on lisäksi kahden kiinalaisen sanomalehden, China Dailyn ja Kansan päivälehden 26 uutista skandaalista. Skandaali alkoi marraskuussa 2006, kun syyttäjä asetti ensimmäistä kertaa Kiinan tasavallan historiassa presidentin vaimon syytteeseen korruptiosta: lahjusten ottamisesta, kavalluksesta ja väärästä valasta. Syytteet koskivat presidentin ulkopoliittisen erityisrahaston käyttöä. Myös Chen Shui-bianin lähimmät alaiset saivat syytteet. Taiwanin poliittisesti jakautuneessa yhteiskunnassa syytteet laukaisivat kiihkeän tapahtumasarjan. Oppositiopuolueet vaativat presidentin eroa. Mielenosoitukset jatkuivat viikkokaupalla. Taiwanin yhteiskunta politisoitui ja jakaantui kahteen leiriin saaren demokratisoituessa 1990-luvulla. Toinen poliittinen leiri näkee Taiwanin olevan itsenäinen valtio, jolla on oma, taiwanilainen identiteetti. Toinen leiri puolestaan käsittää Taiwanin olevan osa Kiinaa ja identiteetiltään kiinalainen. Jälkimmäistä kantaa edustaa Taiwania neljä vuosikymmentä itsevaltaisesti hallinnut Kiinan kansallispuolue Kuomintang, joka ei romahtanut demokratisoitumisen myötä mutta siirtyi vuonna 2000 oppositioon. Demokraattisen edistyspuolueen Chen valittiin tuolloin presidentiksi. Vankilassakin Kuomintangin vallan vuosina istunut Chen vastusti vaalikampanjassaan korruptiota ja puolusti ihmisoikeuksia. Tutkielman menetelmänä on diskurssianalyysi. Tieteenfilosofisena perustana on konstruktivistinen käsitys tiedon olemuksesta ja todellisuudesta. Löytyneet diskurssit osoittavat, että taiwanilaisuus rakentuu skandaalissa ennen kaikkea suhteessa Yhdysvaltoihin ja Kiinaan. Taiwanin epäselvä asema kansainvälisessä yhteisössä näkyy skandaaliuutisoinnissa. Taiwan esitetään lehdissä jakautuneeksi mutta demokraattiseksi nuoreksi kansakunnaksi. Molemmat taiwanilaiset lehdet tosin venyttävät demokratian käsitettä erilaisilla epädemokraattisilla ehdotuksillaan. Taiwanilaisen identiteetin lisäksi aineistosta löytyi Taiwanissa elossa oleva kiinalainen identiteetti. Se näkyy etenkin China Postissa, joka skandaalista kirjoittaessaan johdattaa Taiwania kohti Kiinaa ja usein vetoaa kungfutselaisiin arvoihin. Taipei Times tukee taiwanilaista leiriä ja sen itsenäisyyspyrkimyksiä. Lehdet hyökkäävät pääkirjoituksissaan toisiaan vastaan. Kiinalaiset lehdet ovat tiukasti maan virallisen linjan takana: Kiinan mukaan Taiwan on osa Kiinaa. China Daily ja Kansan päivälehti nimittävät Cheniä Taiwanin "johtajaksi" ja Taiwania "saarimaakunnaksi". Uutisten näkökulma on Kuomintangin, Demokraattinen edistyspuolue pääsee ääneen harvoin.