| Yhteenveto: | Vastavalmistuvien psykologien mahdollisia hyvinvointimuutoksia asiakastyöhön siirtymisen myötä on tutkittu vähän. Jo terapiakoulutuksessa olevien kokemuksista on havaittu, että haasteita saattaa aiheuttaa esimerkiksi oma itsekriittisyys, voimakkaat tunnekokemukset tai vielä hauras harjoittelijaminä. Hyväksymis- ja omistautumisterapeuttisessa työskentelyssä terapeutin tulisi soveltaa menetelmiä myös itseensä sekä pyrkiä kielellisyyden ja järkeistämisen vähentämiseen ongelmien syiden etsimisen sijaan. Tällaiset interventiot ovat usein lyhyitä ja vaativat terapeutilta suurta kompetenssia.
Tutkimuksessa tarkasteltiin asiakastyöhön siirtymisen vaikutusta 15 psykologian opiskelijan psykologisiin ja fysiologisiin oireisiin, tietoisuustaitoihin sekä psykologiseen joustavuuteen. Lisäksi tutkittiin opiskelijoiden kokemuksia ja tuntemuksia terapiatyöstä sekä itsehoito-oppaan käytöstä osana hoitoa. Tutkimus toteutettiin kuuden kerran hyväksymis- ja omistautumisterapeuttisena interventiona masennusasiakkaille. Terapeutteina toimineet opiskelijat suorittivat parhaillaan psykologian ammattiopintoja Jyväskylän yliopistosta, ja he saivat lisäksi lyhyen koulutuksen tutkimuksessa käytettyyn menetelmään.
Psykologisia oireita sekä tietoisuustaitojen ja psykologisen joustavuuden muutoksia mitattiin kvantitatiivisesti erilaisilla itsearviointilomakkeilla. Lisäksi opiskelijoiden kokemuksia kartoitettiin avoimin kysymyksin, jolloin tarkastelunäkökulma oli pääasiassa sisällönanalyyttinen. Opiskelijaterapeuttien hyvinvointia mitattiin ennen terapiaa sekä terapian jälkeen.
Opiskelijoiden masennustaso laski ja psykologiset oireet vähenivät terapian alusta loppuun. Sekä mieliala että psykologinen joustavuus nousivat. Tietoisuustaidot lisääntyivät merkitsevästi, vaikka alaskaaloissa muutos olikin nähtävissä vain havainnoinnissa sekä hyväksynnässä ilman arviointia. Opiskelijaterapeutit raportoivat työkokemuksen olleen erittäin positiivinen muun muassa ammatti-identiteetin kehittymisen kannalta. Suurin osa opiskelijoista uskoi terapian toimineen paremmin itsehoito-oppaan kanssa kuin ilman sitä.
Psykologian yliopisto-opetuksen kehittämiseksi sekä vastavalmistuvien psykologien työhyvinvoinnin lisäämiseksi tulisi psykologien siirtymistä asiakastyöhön tutkia tarkemmin. Tutkimustuloksiin nojautuen voitaisiin psykologien kokemia haasteita normalisoida tehokkaammin sekä tukea heidän ammatti-identiteetin kehitystään.
|
|---|