| Summary: | Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, miten Paperiliitto on toiminut suomalaisen
yhteiskunnan rakennemuutoksen vuosina 1985-2009. 1980-luvulla tehtiin poliittisia
päätöksiä, jotka avasivat kotimaisia markkinoita ulkomaiselle kilpailulle ja omistukselle.
Suomi otti ensiaskeleita kohti globalisaatiota. Metsäteollisuudessa se johti perinteisten vientiyhdistysten hajoamiseen ja toimialan kansainvälistymiseen. Samalla paperiteollisuuden kotimaiset työpaikat ovat vähentyneet lähes puoleen 1970-luvulta tähän päivään mennessä. Teollisuustyöpaikkojen katoamista voidaan kutsua deindustrialisaatioksi.
1980-luvun puolivälissä myös Suomessa parikymmentä vuotta käynnissä ollut
hyvinvointivaltion laajeneminen sai vastaansa uudenlaisen kilpailukykyä korostavan
diskurssin, joka oli aikaisemmin vaikuttanut vain marginaalissa. Kilpailukyky korvasi hyvinvoinnin yhteiskunnallista keskustelua jäsentävänä tulkintamallina. Hyvinvointivaltio, jonka syntymiseen metsäteollisuus ja myös Paperiliitto ovat kytköksissä, on joutunut toimimaan kilpailukyky-yhteiskunnan luomissa rakenteissa. 1990-luvun lama edisti tätä kehitystä. Tämän päivän Suomessa kilpailukyky-diskurssi on vallitsevassa asemassa.
Kyseessä on laadullinen tutkimus. Aineisto koostuu Paperiliiton jäsenlehtien
pääkirjoituksista vuosilta 1985-2009. Niistä tehdyt havainnot on jaettu kilpailukykyyhteiskunnan ominaisuuksien mukaisiin kategorioihin, joiden perusteella olen muodostanut tutkimuskysymykseen vastaavia kokoavia käsitteitä.
Tulokset osoittavat, että Paperiliitto on viimeisen 25 vuoden aikana suhtautunut
kilpailukyky-yhteiskunnan kehittymiseen lähinnä kriittisesti. Sen mielestä kyseinen kehitys on johtanut suomalaisten hyvinvoinnin laskemiseen ja epätoivottujen johtamisoppien leviämiseen yrityksissä. Liitto on pyrkinyt toimimaan vastuullisena ja rakentavana osapuolena yritysten kilpailukyvyn ja kansainvälistymisen suhteen, ja on odottanut vastavuoroisesti vastuullista toimintaa myös työnantajalta. Usein liitto on kuitenkin
joutunut pettymään työnantajien irtisanoessa työntekijöitä ja ajaessa tehdastoimintoja alas.
Toisaalta koska Paperiliitto on ollut kauan merkittävä yhteiskunnallinen toimija, ei se tänä päivänä kykene kritisoimaan kilpailukyky-yhteiskuntaa tai deindustrialisaatiota täysin uskottavasti. Liitto on integroitunut yhteiskunnan hallitseviin rakenteisiin.
|
|---|