| Yhteenveto: | Mari Kristiina Mäntykoski. Liikuntafysiologian kandidaatintutkielma. Syksy 2010.
Infrapunasaunomisen vaikutus kestävyyssuorituksesta palautumiseen nuorilla
kuntoilijamiehillä. 51s.
Tausta. Raskas kestävyyskuormitus on elimistölle stressitekijä, joka järkyttää
hengitys- ja verenkiertoelimistön, hermolihasjärjestelmän ja hormonaalisen
kokonaisuuden tasapainotilaa. Tasapainon palauttamista eli palautumista pyritään
nopeuttamaan monin keinoin. Eräs menetelmä on saunominen eri muotoineen.
Infrapunasaunomisen vaikutusten (lämpö- ja säteilyenergian) on esitetty vastaavan
hengitys- ja verenkiertoelimistön osalta kevyen aerobisen liikkumisen palautumisvaikutuksia. Säteilyenergia kulkee jopa 4-5 cm:n syvyyteen kudoksiin.
Hermolihasjärjestelmän ja hormonaalisten vaikutusten osalta tutkimustulokset ovat
kuitenkin suppeita ja ristiriitaisia. Tämän työn tarkoituksena oli selvittää
kestävyyskuormitukseen liittyvien muuttujien avulla infrapunasaunomisen
vaikutuksia sekä lepotilaan että kestävyysharjoituksesta palautumiseen.
Menetelmät. Tutkimukseen osallistui 10 nuorta (25,3 ± 8,4 vuotta) kuntoilijamiestä,
jotka suorittivat kuusi testiosiota. Ensimmäinen ja viimeinen testiosio
(kontrollimittaukset) sisälsivät 30 minuutin saunassa istumisen ja 30 minuutin
lepoistunnan niin, että ensimmäisellä kerralla saunottiin infrapunasaunassa (Harvia
Oy:n Radiant Infrasauna SGC1210BR) ja viimeisellä tavallisessa saunassa.
Kontrollimittauksissa koehenkilöiltä mitattiin sykettä (Polar RS800, Kempele,
Finland) koko osion ajan, paino ennen ja jälkeen saunomisen, verenpaine (Omron
M1, Normomedical Oy, Helsinki, Finland) 10 minuutin välein, ja otettiin verinäytteet
kyynärlaskimosta (perusverenkuva, pH, elektrolyytit, hemoglobiini, hematokriitti,
kortisoli, testosteroni) ennen, puolivälissä ja jälkeen saunomisen sekä lepoistunnan
jälkeen. Lisäksi koehenkilöt täyttivät saunakyselyn lepoistunnan aikana. Kaksi muuta
mittausosiota olivat kestävyyskuormitusosioita, jotka sisälsivät
juoksumattokuormituksen saunomis- tai kontrollipalautuksella (istuminen
huoneenlämmössä) sekä lepoistunnan. Näissä osioissa koehenkilöiltä mitattiin sykettä
koko osion ajan, hapenkulutusta (Oxygon Pro, Carefusion, CA, USA) juoksun ja
lepoistunnan aikana ja ennen juoksua verenpaine, paino, kevennyshypyt (Newtest,
Oulu, Finland), verinäyte otettiin laktaatin määritystä (Biosen C-line, Fennolab,
Vantaa, Finland) varten ja rasitustuntemus (RPE). Juoksun aikana kerätystä
aineistosta mitattiin laktaatti ja RPE joka kuormalla. Heti juoksun jälkeen mitattiin
RPE, laktaatti, kevennyshypyt, verenpaine ja paino. Saunomisessa tai kontrolli-
istunnassa koehenkilöiltä kerätystä aineistosta mitattiin laktaatti 5, 10 ja 30 minuutin
kohdalla ja verenpaine sekä palautumistuntemus 10 minuutin välein. Osion aikana
koehenkilöiden piti nauttia viisi desilitraa vettä ja osion jälkeen he suorittivat
kevennyshypyt. Lepoistunnassa saunallisen kuormitusosion jälkeen koehenkilöt
täyttivät saunakyselyn, ja heiltä mitattiin verenpaine, palautumistuntemus ja laktaatti
istunnan puolessa välissä ja lopussa. Kuormitusosioissa kyynärlaskimoverinäytteet
(perusverenkuva, pH, elektrolyytit, hemoglobiini, hematokriitti, kortisoli,
testosteroni) otettiin ennen ja jälkeen juoksun, saunan/kontrollin puolessa välissä ja
lopussa sekä lepoistunnan jälkeen. Tilastollisina menetelminä olivat ANOVA, t-testi
ja Wilcoxonin testi.
Tulokset. Kontrolliosiot. Verrattaessa infrapunasaunomisen (lämpötila 35-50 ºC,
kosteus 25-35%) ja tavallisen saunomisen (lämpötila 39-45 ºC, kosteus 70-90%)
kontrolliosioita, syke-arvot olivat normaalisaunomisessa (75±9 ja 88±18) 20 ja 30
minuutin kohdalla infrapunasaunomista korkeampia (70±8 ja 71±7) ja ero oli
tilastollisesti merkitsevä (p=0,04 ja p=0,05). Saunakyselyiden perusteella koehenkilöt
kokivat infrapunasaunan miedon lämmön ja ilmankosteuden pääosin miellyttäväksi ja
rentouttavaksi.
Kestävyyskuormitukset. Kestävyyskuormituksessa koehenkilöt kokivat viimeisen
kuorman molemmilla mittauskerroilla maksimaalisen rasittavaksi (RPE 19-20).
Kevennyshypyn korkeudessa infrapunasaunomisen jälkeiset arvot olivat keskimäärin
2,3 ± 2,4 senttimetriä parempia, mikä oli tilastollisesti merkitsevä ero (p=0,014). Sen
sijaan infrapunasaunomisen jälkeinen palautuminen ei eronnut merkitsevästi
kontrolli-istuntapalautumisesta verenpaineen, laktaatin, hikoilun (=painon muutos),
hapenkulutuksen, pH:n, elektrolyyttien, hemoglobiinin, hematokriitin, kortisolin tai
testosteronin osalta. Palautumistuntemukset eivät myöskään eronneet toisistaan
infrapunasaunomisen tai istumapalautuksen aikana. Koehenkilöt täyttivät
saunallisessa kuormitusosioissa saunakyselyn, jossa heiltä kyseltiin saunomisen
mahdollisista rentouttavista, virkistävistä ja kipua lievittävistä tuntemuksista. Heitä
pyydettiin myös vertailemaan infrapunasaunomista normaalisaunomiseen. Pääosin
koehenkilöt kokivat infrapunasaunomisen rentouttavaksi sen normaalisaunomista
miedomman lämmön ja ilmankosteuden vuoksi. Muutama koki myös, että
infrapunasaunominen virkisti ja lievitti kipuja. Joissakin vastauksissa taas koettiin,
että normaalisaunomiseen tottuneena infrapunasaunomisen mieto lämpö ja sitä kautta
vähäisempi hikoilun tunne, sekä vähäinen ilmankosteus, tuntuivat hieman
epämiellyttäviltä ja saunominen tehottomalta.
Johtopäätös. Johtopäätöksenä on, että infrapunasaunomisen syvällistä
säteilyenergiaa (4-5 cm:n syvyyteen kudoksiin), mietoa lämpötilaa (35 - 50 ºC) ja
vähäistä kosteutta (25 – 35 %)) voidaan pitää hermolihasjärjestelmän voimantuoton
tehokkuuden ja vireystilan kannalta positiivisena tekijänä kestävyyssuorituksesta
palautumisen aikana.
|
|---|