Jalkalihasten sähköinen aktiivisuus ja reaktiovoimat joukkuevoimistelun harppa- ja rengashypyissä

Takala, Henni 2010. Jalkalihasten sähköinen aktiivisuus ja reaktiovoimat joukkuevoimistelun harppa- ja rengashypyissä. Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto, 48 sivua. Joukkuevoimistelu on yksi voimistelulajeista, joka on kehittynyt suomalaisesta naisvoimistelusta. Joukkuevoimistelu pe...

Full description

Bibliographic Details
Main Author: Takala, Henni
Other Authors: Liikuntatieteellinen tiedekunta, Faculty of Sport and Health Sciences, Liikuntabiologian laitos, University of Jyväskylä, Jyväskylän yliopisto
Format: Bachelor's thesis
Language:fin
Published: 2010
Subjects:
Online Access: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/25488
Description
Summary:Takala, Henni 2010. Jalkalihasten sähköinen aktiivisuus ja reaktiovoimat joukkuevoimistelun harppa- ja rengashypyissä. Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto, 48 sivua. Joukkuevoimistelu on yksi voimistelulajeista, joka on kehittynyt suomalaisesta naisvoimistelusta. Joukkuevoimistelu perustuu tyyliteltyyn ja luonnolliseen kokonaisliikuntaan, jossa kaikki liikkeet sitoutuvat toisiinsa sulavasti ja jatkuvasti luoden kuvan, että edellinen liike synnyttää aina seuraavan. Kilpailuohjelman tulee sisältää monipuolisesti hyppyjä, tasapainoja ja vartalonliikkeitä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää lihasten aktivaatiomallit ja alustaan tuotetut reaktiovoimat joukkuevoimistelun harppa- ja rengashypyissä. Lisäksi tavoitteena oli selvittää tekijöitä, jotka vaikuttavat hyppykorkeuteen, ilmalentoon ja alastuloon. Tutkimukset suoritettiin tammikuussa 2010 ja mukana oli 17 maajoukkuevalmennukseen kuuluvaa voimistelijaa. Koehenkilöt suorittivat lajihypyt voimalevyllä ja lihasten sähköistä aktiivisuutta mitattiin pintaelektrodien avulla. Hypyistä analysoitiin alustan tuotetut pysty- ja vaakavoimat sekä eri lihasten tuottamat aktiivisuudet suhteutettuna maksimiin. Analysoinnissa käytettiin Microsoft Excel ja SPSS ohjelmia. Tutkimuksessa huomattiin, että kontaktiajalla oli yhteys harppaushypyn ilmalentoon ja jarruttavalla vaakavoimalla oli yhteys hypyn pituuteen. Rengashypyssä vastaavia yhteyksiä ei ollut. Ponnistusvaiheessa eniten kuormittuvat lihakset olivat rectus femoris ja harppahypyssä lisäksi gluteus maximus. Ilmalennossa harppaushypyssä eniten kuormittuivat etujalan rectus femoris ja takajalan gluteus maximus sekä vastus lateralis. Molemmissa rengashypyissä eniten kuormittui gluteus maximus, joka kuormittui jalat auki suoritetussa hypyssä merkitsevästi enemmän kuin jalat yhdessä suoritetussa hypyssä. Kaikkien hyppyjen alastuloissa voimistelijat tuottivat alustaan 4,8 – 6,4 kertaa suuremman voiman kuin heidän kehonpainonsa oli. Hypyn nousukorkeudella ei ollut yhteyttä alastulossa tuotettuihin voimiin.