Joukkuevoimistelun harppaus- ja rengashyppyjen 2-dimensionaalinen analyysi

Arkko, Terhi 2010. Joukkuevoimistelun harppaus- ja rengashyppyjen 2-dimensionaalinen analyysi. Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto, 42 sivua. Joukkuevoimistelu on kehittynyt suomalaisesta naisvoimistelusta ja on ottanut vaikutteita tanssista sekä rytmisestä voimistelusta. Joukkue...

Täydet tiedot

Bibliografiset tiedot
Päätekijä: Arkko, Terhi
Muut tekijät: Liikuntatieteellinen tiedekunta, Faculty of Sport and Health Sciences, Liikuntabiologian laitos, University of Jyväskylä, Jyväskylän yliopisto
Aineistotyyppi: Kandityö
Kieli:fin
Julkaistu: 2010
Aiheet:
Linkit: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/25486
Kuvaus
Yhteenveto:Arkko, Terhi 2010. Joukkuevoimistelun harppaus- ja rengashyppyjen 2-dimensionaalinen analyysi. Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto, 42 sivua. Joukkuevoimistelu on kehittynyt suomalaisesta naisvoimistelusta ja on ottanut vaikutteita tanssista sekä rytmisestä voimistelusta. Joukkuevoimistelun suorituksen tulee sisältää monipuolisesti erilaisia vartalon liikkeitä, tasapainoja ja hyppyjä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli vertailla joukkuevoimistelun harppaus- ja rengashyppyjen tekniikkaa lajin parhaimmistoon kuuluvilla voimistelijoilla. Tammikuussa 2010 tutkimukseen osallistui 17 joukkuevoimistelijaa kahdesta joukkueesta iältään 14–20 vuotta. Koehenkilöiltä mitattiin antropometriset muuttujat eli pituus, jalan pituus, paino ja rasvaprosentti sekä heidän harppaus- ja rengashyppynsä (jalat yhdessä ja auki) kuvattiin videolle. Lisäksi koehenkilöiltä mitattiin oikean jalan spagaatin yliliikkuvuus ja selän taaksetaivutus. Hypyistä analysoitiin pituudet, lentoajat, nousukorkeudet sekä eri nivelkulmia. Muuttujia vertailtiin myös joukkueiden välillä. Analysointiin käytettiin Vicon Motus, Microsoft Excel ja SPSS tietokoneohjelmia. Tutkimus osoitti, että passiivinen liikkuvuus on merkitsevästi yhteydessä hypyissä tehtyihin aktiivisiin ojennuksiin. Harppaushypyssä jalat aukenivat parhaiten voimistelijoilla, joilla oli suurin yliliikkuvuus spagaatissa. Rengashypyissä selkä taipui eniten voimistelijoilla, joilla selkä taipui eniten myös sillassa. Harppauksen keskimääräiseksi nousukorkeudeksi saatiin 32 ± 6 cm. Lisäksi todettiin, että parhaiten jalat harppauksessa avaavat voimistelijat hyppäsivät matalimmat ja lyhyimmät hypyt. Etujalan polvi ojentui hypyssä keskimäärin paremmin kuin takajalan polvi, mutta tulos ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Rengashypyissä koukistuneiden polvien polvikulma koko selän suurimman taivutuksen hetkellä oli pienempi jalat yhdessä suoritetussa hypyssä kuin hypyssä jalat auki. Hypyssä jalat auki koko selän taivutus oli sitä suurempi mitä suurempi oli polvikulma. Tutkimuksessa on määritetty harppaus- ja rengashyppyjen tekniikoiden pääpiirteet, mutta jatkotutkimusta kaivataan vielä tarkemman tiedon saamiseksi.