Työkyvyn ja sen osa-alueiden pysyvyys ja muutos esimiesten 10-vuotisseurantatutkimus

Tutkimuksessa tarkasteltiin esimiesten työkyvyn ja sen osa-alueiden pysyvyyttä ja muutosta 10 vuoden seuranta-aikana (vuosina 1996-2006). Esimiesten työkykyä arvioitiin Työterveyslaitoksen kehittämän työkykyindeksin ja sen osa-alueiden (oma arvio työkyvystä, oma arvio työkyvystä suhteessa työn vaati...

Full description

Bibliographic Details
Main Author: Serguskin, Laura
Other Authors: Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Faculty of Social Sciences, Psykologian laitos, Department of Psychology, University of Jyväskylä, Jyväskylän yliopisto
Format: Master's thesis
Language:fin
Published: 2008
Subjects:
Online Access: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/25425
Description
Summary:Tutkimuksessa tarkasteltiin esimiesten työkyvyn ja sen osa-alueiden pysyvyyttä ja muutosta 10 vuoden seuranta-aikana (vuosina 1996-2006). Esimiesten työkykyä arvioitiin Työterveyslaitoksen kehittämän työkykyindeksin ja sen osa-alueiden (oma arvio työkyvystä, oma arvio työkyvystä suhteessa työn vaatimuksiin, lääkärin toteamat sairaudet, sairauksien haitta työssä, sairaus-poissaolot, arvio työkyvystä kahden vuoden kuluttua ja psyykkiset voimavarat) avulla. Tarkastelut tehtiin työkykyindeksin kokonaispistemäärän ja sen osa-alueiden pysyvyyskorrelaatioita ja keskiarvojen muutosta tarkastelemalla. Lisäksi työkykyindeksin ja sen osa-alueiden keskiarvojen muutosta tarkasteltiin esimiesten ikäryhmän (alle 44-vuotiaat, 45-54-vuotiaat ja yli 55-vuotiaat) ja esimiestason mukaan. Tutkitut esimiehet (N = 412) osallistuivat postikyselyyn vuosina 1996, 1999 ja 2006, ja he olivat työelämässä mukana olevia insinöörejä ja teknisiä toimihenkilöitä. Vuonna 1996 tutkitut olivat keskimäärin 42-vuotiaita (vaihteluväli 24-59). Heistä 26.2 % edusti ylintä johtoa, 39.8 % keskijohtoa ja 33.3 % työnjohtoa. Työkykyindeksin kokonaispistemäärän ja sen osa-alueiden pysyvyyskorrelaatiot olivat suhteellisen korkeita seuranta-aikana lukuunottamatta arvioita työkyvystä kahden vuoden kuluttua ja psyykkisiä voimavaroja vuosina 1996-1999. Keskiarvotarkastelut osoittivat, että työkyvyn osa-alueista omat arviot työkyvystä suhteessa elinaikaiseen parhaimpaan, arviot kykenevyydestä työhön kahden vuoden kuluttua ja työkykyindeksin kokonaispistemäärä heikkenivät seuranta-aikana. Lisäksi psyykkiset voimavarat heikkenivät vuosina 1996-1999, mutta vahvistuivat vuosina 1999-2006. Ikäryhmiä vertailtaessa havaittiin, että kaikkien ikäryhmien työkykyindeksin kokonaispistemäärä ja oma arvio työkyvystä suhteessa elinaikaiseen parhaimpaan heikkenivät koko seuranta-ajan. Ikääntymisen vaikutukset näkyivät selkeimmin sairauksien määrän kasvussa keskimmäisessä ikäryhmässä koko seuranta-ajan, ja vanhimmassa ja nuorimmassa ikäryhmässä vuosina 1999-2006. Sairauksien koettu haittaavuus lisääntyi vanhimmassa ja keskimmäisessä ikäryhmässä vuosina 1999-2006. Esimiestasoja vertailtaessa havaittiin, että kaikilla esimiestasoilla omat arviot työkyvystä suhteessa elinaikaiseen parhaimpaan heikkenivät vuosina 1996-1999, ja arviot työkykyisyydestä kahden vuoden kuluttua heikkenivät vuosina 1999-2006. Sairauksien koettu haittavuus lisääntyi työnjohtotason esimiehil-lä vuosina 1999-2006.