| Yhteenveto: | Tutkielman tavoitteena on käsitellä Villu Jaanisoonin veistoksen Kaikki on mahdollista kautta taiteen käsitteen laajenemista kohti ekologisia suuntaviivoja kotimaisessa julkisessa veistotaiteessa. Kaikki on mahdollista -veistos voitti valtion taideteostoimikunnan järjestämän Viikin ympäristötaideteoskilpailun vuonna 2006, ja se pystytettiin Viikkiin 1.10.2009. Veistoksessa havaitsemani erityispiirteet johdattivat minut pohtimaan julkisen veistotaiteen arvoja.
Tutkielman taustan muodostaa julkisen taiteen viitekehys, joka käsittää julkisen taiteen tradition ja taiteen instituution. Viitekehyksen historiallinen konteksti rajautuu 1960-luvusta eteenpäin, sillä 1960-luvulta lähtien taiteen traditiossa on koettu tapahtuneen muutosta. Lähtökohtanani on ajatus, että julkinen taide sisältää yleisesti hyväksyttyjä arvoja, jotka syntyvät julkisen taiteen viitekehyksen sisäisessä vuoropuhelussa.
Tutkielma on teoreettinen ja empiiristä aineistoa hyödynnetään vähän. Analyysimetodina toimii Erwin Panofskyn ikonologinen analyysi, joka liittyy kulttuurillisen kontekstialisoinnin tutkimusperinteeseen. Tulkitsen metodia vapaasti, sillä veistoksen pystyttäminen viivästyi ja analysoin valmiin veistoksen sijaan siitä tehtyä kilpailuluonnosta. Analyysimenetelmän tehtävänä on jäsentää analyysi Panofskyn jaottelemien vaiheiden: esi-ikonografisen tason, ikonografisen tason, ja ikonologisen analyysin kautta. Perinteisen taidehistorian menetelmän soveltaminen nykytaiteen tutkimukseen on myös ideologinen lähtökohtani kulttuurimme sisällä vallitsevien arvojen analysoimisessa.
Julkisen veistotaiteen arvo löydetään usein kaunis-ruma vastapariin vetoamalla. Kauneuteen sitoutunut estetiikka ei kuitenkaan selitä kaikkien veistosten muoto- ja materiaaliratkaisuja. Näissä tapauksissa teoksen sisäiset symboliset arvot korvaavat visuaaliseen kauneuteen perustuvat arvot. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että julkisesta veistotaiteesta löydetään mitä tahansa arvoja. Julkisen taiteen luonteesta johtuen arvot ovat suuren yleisön tunnistettavissa ja hyväksyttävissä.
Instituutiot ovat aktivoituneet ottamaan ekologista vastuuta ekologisten kriisien myötä. Ympäristöhuolen aikakaudella ympäristöongelmista on muodostunut todellinen osa kulttuurista tietoisuuttamme. Samalla ekologisista arvoista on tullut yleisesti hyväksyttyjä eettisiä ja esteettisiä arvoja. Nämä ekologiset arvot ovat suuren yleisön tunnistettavissa ja siksi liitettävissä julkisen taiteen arvottamisperusteisiin. Ekologis-esteettiset arvot muodostuvat visuaalisen kauneuden tunnistamisen sijaan ylevän käsitteen kautta.
Ikonologinen analyysi on aina subjektiivisten tulkintojen tekemistä. Tutkielma onkin nähtävä teoreettisesti perustelluksi subjektiiviseksi väittämäksi siitä, että ekologisista arvoista on muodostunut nykypäivän julkisen veistotaiteen arvoa voimakkaasti määrittelevä tekijä.
|
|---|