| Summary: | Tutkielmassa tarkastellaan, miten kansallisesti määrittyneet, perinteiset suomalaisen maiseman visuaalisen esittämisen tavat suhteutuvat visuaalisiin representaatioihin nykysuomalaisista maisemista, ja millä tavoin nykysuomalaisten maisemien visuaalisen esittämisen tapa eroaa niistä. Lisäksi pohditaan, millaista voisi olla suomalaisen maiseman kansallinen visuaalinen esittäminen nykypäivän lähtökohdista. Kysymystä innoittaa pohdinta siitä, että suomalaisen maiseman kansalliset visuaalisen esittämisen tavat vastaavat etenkin nykyisin harvoin Suomea todellisena visuaalisena ympäristönä, ja että niitä suomalaisen kansakunnan kuvittajina kyseenalaistetaan harvoin. Tutkimusaineistona käytetään suomalaisia nykymaisemia esittäviä lehtivalokuvia Helsingin Sanomain Kuukausiliitteessä vuosina 2003-2008 julkaistuista jutuista.
Maiseman tarkasteleminen sidotaan kansakuntaan kansallisena visuaalisena tilana. Kansakuntaa lähestytään poliittisena konstruktiona erityisesti Benedict Andersonin kansakuntateorian kuvitellun yhteisön käsitettä soveltaen. Maiseman visuaalista esittämistä pidetään kansakunnan konstruoimisen keskeisenä visuaalisena käytäntönä ja konstruktioluonteensa vuoksi poliittisena. Tutkimusmenetelmänä käytetään narratiivia. Kansakunta problematisoidaan narratiiviseksi soveltamalla Hannah Arendtin käsitystä poliittisen yhteisön narratiivisuudesta. Maiseman kansallisia, perinteisiä visuaalisen esittämisen tapoja ja niistä poikkeavia toisin esittämisen tapoja problematisoidaan tarkastelussa narratiivisesti Jean-François Lyotardin postmoderniin tieteennäkemykseen sisältyvien homologian ja paralogian käsitteiden avulla. Kuvantulkinnassa keskeistä on kuva konnotatiivisena Roland Barthesin ajattelun pohjalta. Tarkastelussa käy ilmi, että maisemasta on eriteltävissä perinteisiä esittämisen tapoja ja niistä poikkeavia, nykypäivän maisemien mukaisia esittämisen tapoja toisiinsa limittyneinä. Maiseman muuttuminen vaikuttaa sen visuaalisen esittämisen tapaan. Muutokset maisemassa nostavat voimakkaasti esiin ajallisuuden ulottuvuuden esittämisen suhteen ja kehottavat pohtimaan maiseman kansallisen esittämisen kriteerien mahdollista muuttumista ja niiden poliittista luonnetta.
|
|---|