Les représentations du mal dans trois œuvres d’Amélie Nothomb

Amélie Nothomb on belgialainen nykykirjailija, jonka teosten keskeisenä teemana on usein hyvän ja pahan taistelu. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, kuinka paha ilmenee hänen teoksissaan. Ilmeneekö se henkilöhahmojen vai muiden elementtien kautta? Tutkimus alkaa esittelyllä siitä, kuinka pahan t...

Full description

Bibliographic Details
Main Author: Miettinen, Marjaana
Other Authors: Humanistinen tiedekunta, Faculty of Humanities, Kielten laitos, Department of Languages, University of Jyväskylä, Jyväskylän yliopisto
Format: Master's thesis
Language:fra
Published: 2010
Subjects:
Online Access: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/24917
Description
Summary:Amélie Nothomb on belgialainen nykykirjailija, jonka teosten keskeisenä teemana on usein hyvän ja pahan taistelu. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, kuinka paha ilmenee hänen teoksissaan. Ilmeneekö se henkilöhahmojen vai muiden elementtien kautta? Tutkimus alkaa esittelyllä siitä, kuinka pahan teema on ollut läsnä ranskankielisessä kirjallisuudessa keskiajasta meidän päiviimme saakka. Tämän jälkeen esittelemme itse kirjailijan ja hänen tuotantoaan. Valitsemani korpus sisältää kolme Amélie Nothombin romaania: Les Catilinaires, Hygiène de l’assassin ja Mercure. Kukin teos on analysoitu erilaisesta näkökulmasta. Ensimmäisessä romaanissa tutkimuksen kohteena on hyvä ja paha, toisessa puolestaan hyveet ja paheet. Tutkimuksen päättää Mercure, jota tarkastelen satujen näkökulmasta. Saduissa hyvä ja paha taistelevat usein keskenään ja tämä teema on läsnä myös Nothombin teoksissa. Kaikissa hänen kirjoissaan toistuu samankaltaisia henkilöitä, paikkoja ja vastakohtia : Vanhan ja rujon, usein perverssin, miehen lisäksi teoksissa on nuori ja viaton tai ovela tyttö. Tapahtumat sijoittuvat yleensä yhteen suljettuun paikkaan, joissa miljöön kuvailun ollessa niukkaa dialogien merkitys korostuu. Tutkimuksestani selviää, että paha ilmenee näissä kolmessa teoksessa henkilöhahmojen kautta. Tämän voi huomata heidän teoistaan, vuorosanoistaan ja asenteistaan. Viimeisen kirjan osalta näkökulmaa oli hieman laajennettu ja tämän tuloksena on mahdollista sanoa, että pahoja eivät ole pelkästään henkilöt, sillä myös esineet ja paikat voivat olla pahoja.