| Summary: | Tässä tutkimuksessa tutkittiin rockfestivaalin kriisiviestintää festivaaliorganisaation ja sen yhden sidosryhmän näkökulmasta. Kriisiviestintä on aiheena ajankohtainen niin viestinnän tutkimuksessa kuin yhteisöjen käytännön toiminnassa. Festivaalit ovat lisäksi yhteiskunnallisesti kiinnostava
tutkimuskohde. Kriisiviestinnän teoria nivottiin tapahtuma- ja festivaaliorganisaatioiden toimintaympäristöön. Tapauksena oli yksi festivaalialan isoimmista onnettomuuksista; vuonna 2000 tanskalaisella Roskilde-festivaalilla kuoli yhdeksän henkilöä lavanedusruuhkassa. Kriisiviestintään, kriisin vaikutuksiin ja median kriisitoimintaan liittyviä kysymyksiä selvitettiin organisaation omasta ja suomalaisen median näkökulmasta.
Tutkimusmenetelmänä oli empiirinen laadullinen tutkimus, joka pyrki yksittäistapauksen kokonaisvaltaiseen ymmärtämiseen sekä käsitysten ja asenteiden kuvaamiseen. Tutkimus toteutettiin kahdeksalla suomalaisen median edustajan puhelinhaastattelulla ja organisaation sähköpostihaastattelulla. Puolistrukturoidut teemahaastattelut analysointiin teemoittelemalla. Teemoiksi nousivat kriisiviestintään varautuminen, onnettomuuden kriisiviestintä, median rooli tragediassa, kriisin vaikutukset ja kriisiviestintästrategioiden ilmeneminen viestinnässä.
Suomalaisen median mielipide organisaation kriisiviestinnästä vaihteli huomattavasti. Osan mukaan kriisiviestintä hoidettiin hyvin ja ammattitaitoisesta, osan mukaan siinä oli paljon parantamisen varaa. Festivaaliorganisaation mukaan epäonnistunutta kriisiviestinnässä oli kirjallisten suunnitelmien puuttuminen ja viestintäkanavien ruuhkautuminen. Suomalaisten mielestä media suhtautui onnettomuuteen neutraalisti ja ammattitaitoisesti, festivaaliorganisaation
mukaan se haki skandaalia ja oli aggressiivinen. Kriisin vaikutuksista kumpikin taho oli samaa mieltä; merkittävin vaikutus oli festivaalialan turvallisuuden ja turvallisuusviestinnän kehittymiseen.
Tutkimustulokset ovat kontekstisidonnaisia ja subjektiivisia, mutta tutkimuksen teoria ja menetelmät ovat siirrettävissä erilaisten organisaatioiden kriisiviestinnän tutkimiseen. Tapahtumaorganisaatiot voivat hyödyntää tutkimusta varautuessaan kriiseihin ja kriisiviestintään. Tutkimuskysymyksiin saatiin huomattavasti laajemmat vastaukset suomalaiselta medialta kuin festivaaliorganisaatiolta, mutta organisaation vastaukset ovat tärkeitä koko tutkimuksen luotettavuuden ja kattavuuden kannalta.
|
|---|