| Summary: | Tutkimus tarkastelee musiikkikasvatusta osana yleissivistävää koulua ja sen filosofisia
perusteita. Tutkimuskysymyksellä ”Millä argumenteilla musiikinopetusta perustellaan
yleissivistävässä koulussa?” pyritään ensisijaisesti filosofialle luontaisella tavalla
määrittelemään käsitteistöä, selkeyttämään ajattelua ja jäsentämään käytyä keskustelua.
Varsinainen tutkimustulos on siten keskeisten käsitteiden jäsentäminen viitekehyksiinsä sekä
tyypillisten ilmausten eli tässä tapauksessa perusteluiden muotoileminen.
Tutkimus on luonteeltaan teoriaohjaava sisällönanalyysi, jossa aineisto koostuu kymmenen
vuoden aikana julkaistuista, julkista keskustelua edustavista diskursseista. Aineistossa on eri
tyylisiä musiikin asemaa kouluaineena käsitteleviä tekstejä Helsingin Sanomista, Opettajalehdestä,
Unisonosta ja Agitatosta sekä Kasvatus-lehdestä edellisen opetussuunnitelmaprosessin
ajalta. Teoreettisena taustana ovat musiikkikasvatuksen filosofian kaksi keskeisintä suuntausta
praksiaalinen ja esteettinen musiikkikasvatuksen filosofia sekä opetussuunnitelman perusteiden
arvopohja ja yleiset tavoitteet. Lisäksi tuloksia syventävinä teorioina toimivat Martin Buberin
ajatteluun perustuva dialoginen kasvatusajattelu, Charles Taylorin ja Tapio Puolimatkan
pohjalta merkitysnäkökentän ja autenttisuuden ihanteen käsitteiden avaaminen sekä
modernin/postmodernin kulttuurin ja individualismin problematiikka. Lauri Rauhalan pohjalta
on avattu myös kokonaisvaltaisuuden ja kokonaisvaltaisen ihmiskäsityksen luonnetta.
Analyysin tulos on kiteytetty argumentaation viitekehyksessä neljään keskeiseen piirteeseen:
arvoviitekehykseen, kasvuviitekehykseen, sivistysviitekehykseen ja
kokonaisvaltaisuusviitekehykseen. Lisäksi arkkiperusteluiksi kiteytyy kahdeksan perustelua:
musiikki on itsessään arvokasta, yhteys arvoihin ja arvotietoisuuteen, oppimisen edistäminen,
itsen kasvun väline, yleissivistys, kokonaisvaltaisuuden kannalta välttämätön, merkitykset ja
ymmärtäminen sekä sen intersubjektiivinen luonne.
|
|---|