| Summary: | Tutkimuksessa selvitettiin, millaiseksi Lapin musiikkiopiston tilaussävellys, oppilasorkesteriteos
Revontuulet, ja sen sävellysprosessi muotoutuivat säveltäjän ja musiikkiopiston välisessä
vuorovaikutuksessa. Tilaussävellys oli osa valtakunnallista Säveltäjä musiikkioppilaitoksessa -hanketta,
johon Lapin musiikkiopisto osallistui valitsemalla kotisäveltäjäkseen yhden lukuvuoden ajaksi säveltäjä
Sanna Ahvenjärven.
Tutkimuksessa tarkasteltiin säveltämistä vuorovaikutuksen näkökulmasta. Tutkimus suoritettiin
laadullisena tapaustutkimuksena, jossa tilaussävellystä ja sen sävellysprosessia jäsennettiin sekä
säveltämisen teorioiden että kriittisen diskurssianalyysin avulla. Säveltämisen teorioiden avulla
tarkasteltiin säveltämistä monivaiheisena prosessina, ja kriittisen diskurssianalyysin avulla tarkasteltiin
tilausteoksen kytköksiä sitä ympäröiviin diskursiivisiin ja sosiokulttuurisiin muodostelmiin. Aineistoina
käytettiin tilaussävellyksen nuottimateriaalia (luonnoksia ja valmista partituuria), säveltäjän
haastatteluja, tallenteita oppilasorkesterin harjoituksista, säveltäjän ja kapellimestarin välistä
sähköpostikirjeenvaihtoa sekä tutkija-kapellimestarin pitämää kenttäpäiväkirjaa hankkeen ajalta.
Aineistojen analyysissa sävellysprosessi jäsentyi kolmeen päävaiheeseen: valmistelu- , toteutus- ja
korjausvaiheeseen.
Tutkimus osoitti, että säveltäjä käytti sävellysprosessin aikana vuorovaikutusta musiikkiopiston
opettajien, oppilaiden ja nykymusiikkiasiantuntijoiden kanssa yhtenä sävellysstrategiana peilatakseen
sävellysideoitaan. Tärkeimmäksi vuorovaikutuksen muodoksi nousi workshop-työskentely
oppilasorkesterin kanssa, jossa säveltäjällä oli mahdollisuus testata tilausteoksessa käytettäviä ainesosia
myös käytännössä soittajien kanssa. Vuorovaikutteisuuden lisäksi säveltämistä ohjasivat
kokonaisdramaturginen ajattelu ja pyrkimys monipuoliseen sointivärien käyttöön. Sävellysprosessin
merkittävin käännekohta oli säveltäjän päätös pyrkiä oman modernistisen sävellystyylinsä säilyttämiseen
ja etsiä sen toteuttamiseen uudenlaisia, oppilassoittajille soveltuvia keinoja. Kriittisen diskurssianalyysin
viitekehyksessä tarkasteltuna Revontuulet näyttäytyi moniäänisenä musiikkitekstinä, johon on rakentunut
erilaisia diskursiivisia ja sosiokulttuurisia käytäntöjä edustavia kerrostumia. Revontuulten diskursiiviselle
rakenteelle on ominaista toisilleen vastakkaisina näyttäytyvien aspektien kohtaaminen, mikä ilmeni
nuottitekstin vapauden ja tarkkuuden kysymyksinä, modernistisen ja pedagogisen diskurssin
sulautumisena sekä modernistisen ja traditionalistisen ideologian yhteentörmäyksinä.
|
|---|