| Summary: | Tämän proseminaarityön tarkoituksena oli tutkia, miten maahanmuuttajan akkulturaation taso ja
maahanmuuton aikainen ikä vaikuttavat saavutettuun suomen kielen osaamistasoon. Lisäksi tutkimuksen
avulla yritettiin löytää mahdollisia eroja pakolaisten ja vapaaehtoisten maahanmuuttajien suomen kielen
oppimiseen vaikuttavien asioiden välillä. Tutkimuksen tarkoituksena oli täydentää aikaisempaa tutkimusta
maahanmuuttajien isäntäkielen oppimisesta, koska aiempi tutkimus on keskittynyt lähes ainoastaan maihin,
joiden pääkielenä käytetään englantia.
Viitekehyksenä käytettiin lähinnä kahta eri tutkimusta, joista toisessa käytetty kyselylomake toimi myös tämän
tutkimuksen kysymyslomakkeen pohjana. Lomake sisälsi kysymyksiä vastaajan asenteista suomen kieltä ja
suomalaisia kohtaan, sekä kysymyksiä jotka pyrkivät selvittämään vastaajan akkulturaation tason. Lisäksi
lomake sisälsi itsearvioinnin, jonka avulla saatiin kuva vastaajan suomen kielen osaamistasosta. Lopulta
kerätty kvantitatiivinen aineisto analysoitiin tilastollisesti ja sen avulla pyrittiin luomaan yleistettäviä tuloksia
ja vertaamaan niitä aikaisempaan tutkimukseen.
Kyselylomakkeen täytti 13 eri taustaista maahanmuuttajaa, jotka kaikki olivat aineistoa kerättäessä
maahanmuuttajien työvoimakoulutuksessa Mikkelissä. Vastaajista kuusi oli pakolaisia ja seitsemän oli
saapunut Suomeen vapaaehtoisesti. Kukaan vastaajista ei ollut saapunut Suomeen ollessaan lapsi tai teini, eikä
merkittäviä eroja havaittu verrattaessa alle 25-vuotiaina saapuneita myöhemmin saapuneisiin. Sen sijaan
maahanmuuttajan Suomessa viettämällä ajalla oli yhteys vastaajan itsearvioituun suomen kielen
osaamistasoon. Alle kolme vuotta Suomessa viettäneistä lähes 70 prosenttia arvioi suomen kielen tasonsa
heikoksi, kun taas yli kolme vuotta asuneista kaikki arvioivat sen vähintään hyväksi. Akkulturaation taso
vastasi puolestaan valtaosalla vastaajista integraatiota, joka oli myös ylin akkulturaation taso vastaajien
joukossa. Näiden integroituneiden vastaajien suomen kielen osaamisen itsearviointi oli selvästi positiivisempi
verrattuna maahanmuuttajiin, jotka eivät olleet vielä sopeutuneet Suomessa elämiseen yhtä hyvin. Lisäksi
maahanmuuttajat, joiden tulevaisuuden suunnitelmiin kuului ainakin osittainen asuminen Suomessa, arvioivat
osaavansa selkeästi paremmin suomea verrattaessa heitä maahanmuuttajiin, jotka eivät aio tulevaisuudessa
jäädä Suomeen. Pakolaisten ja vapaaehtoisten maahanmuuttajien itsearvioinnissa oli puolestaan myös eroja,
joita näyttäisi osaltaan selittävän heidän oman kielisten kontaktiensa määrä.
|
|---|