| Yhteenveto: | Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla ja tulkita Valentin Vaalan ohjaamasta ja Yrjö Kivimiehen käsikirjoittamasta, vuonna 1942 valmistuneesta, elokuvasta Varaventtiili välittyvää opettajakuvaa sota-ajan kontekstissa. Lisäksi pohdittiin elokuvan sekä siinä esiintyvien opettajahahmojen asemaa ja merkitystä tuotantoajankohdan yhteiskunnassa. Tähän liittyen tehtiin kasvatus- ja elokuvahistoriallinen kirjallisuuskatsaus.
Tutkimus oli lähtökohdiltaan laadullinen. Elokuva-aineiston analyysimenetelmäksi valittiin sisällönanalyysi, joka toteutettiin hyödyntämällä soveltaen fenomenologian, hermeneutiikan ja semiotiikan periaatteita. Tulkinnan lähtökohtana oli ajatus kontekstuaalisesta historiankirjoituksesta. Sen mukaan elokuva mielletään osaksi kulttuurista kontekstia. Elokuvan vaihtelevat muodot ovat näin ollen riippuvaisia yhteiskunnallisesta tilanteesta. Voidaan myös ajatella, että fiktiivinen elokuva on audiovisuaalista historiankirjoitusta.
Analyysissa selvisi, että sota-aikana yhteisö kohdisti opettajien ulkonäköön ja käyttäytymiseen vaatimuksia. Opettajien odotettiin toimivan siveellisinä esimerkkeinä oppilailleen niin työ- kuin vapaa-aikanaankin. Nämä vaatimukset heijastivat sota-aikana maalaiskansakoulun opetussuunnitelman kristillis-siveellistä kasvatusihannetta, jolla oli tuolloin maanpuolustukselliset päämäärät. Varaventtiilin opettajahahmot toimivat noiden päämäärien toteuttajina. Varaventtiili tarkoitettiin viihteelliseksi elokuvaksi, eikä siinä viitata siksi suoraan sota-ajan yhteiskunnallisiin ilmiöihin. Sen sijaan elokuva pyrkii sodasta vaikenemalla tekemään arjen ja elämän jatkumisen kuvaamisesta aikalaisyleisönsä mentaliteetin.
|
|---|