| Summary: | Tutkin ruotsin kielen kandidaatintyössäni yhteistoiminnallista oppimista yläkoulun oppikirjoissa. Tavoitteenani oli antaa yleiskuva siitä, millaisista tehtävistä yhdeksännen luokan ruotsin kielen oppikirjat koostuvat, ja kuinka suuri osa pari- ja ryhmätehtävistä on yhteistoiminnallisia tai kuinka monessa niistä on yhteistoiminnallisia piirteitä. Tutkimuksessa ei siis ollut tarkoitus tehdä tarkkaa analyysia yksittäisistä tehtävistä ja tehtävätyypeistä.
Teoriaosiossa keskityn Kaganin malliin sekä Johnson & Johnsonin käsityksiin yhteistoiminnallisen oppimisen rakenteista ja siihen liittyviin käsitteisiin. Tehtäväanalyysini pohjana on Kaganin kehittelemä PIES-analyysi, jonka avulla analysoin tehtävien yhteistoiminnallisia rakenteita.
Valitsin tämän aiheen, koska inklusiivinen koulu tuntuu herättävän yhä enemmän keskustelua, ja yhteistoiminnallinen oppiminen on tällaista koulumallia tukeva rakenne. Toisena syynä on suomalainen perusopetussuunnitelma, joka pitää suullista kommunikaatiota tärkeänä osana kieltenopetusta: halusin ottaa selvää, kuinka oppikirjat tukevat kielen suullista harjoittelua tunneilla.
Tutkimuksen tuloksista huomaa, että suulliselle kommunikaatiolle annetaan edelleen vähemmän tilaa oppikirjoissa kuin itsenäisille harjoituksille. Yhteistoiminnallinen oppiminen on vain pieni osa pari- ja ryhmätyöskentelyä. Positiivinen huomio on kuitenkin se, että uudemmat kirjasarjat tuntuvat sisältävän enemmän suullista kommunikaatiota ja yhteistoiminnallisia piirteitä kuin vanhemmat kirjasarjat.
|
|---|