| Summary: | Tiivistelmä – Abstract
Pro gradu -työssä kuvataan, millaisia manuaalisia eli viitottuja diskurssimerkitsimiä viittoja käyttää luennoidessaan suomalaisella viittomakielellä ja analysoidaan luennoitsijan käyttämien merkitsimien tehtäviä luennossa. Merkitsimien analyysi on rajattu yhtenäisen aiheen muodostaman viitotun jakson, eli episodin, alkuun ja loppuun. Suomalaisen viittomakielen diskurssimerkitsimiä ei ole aikaisemmin tutkittu, joten tutkielman tavoitteena on tuottaa uutta tietoa suomalaisen viittomakielen luentokielen diskurssirakenteesta.
Työn viitekehyksenä on diskurssianalyysin alle sijoittuva vuorovaikutuksellinen sosiolingvistiikka. Vuorovaikutuksellisessa sosiolingvistiikassa painotetaan sitä, että kielenkäyttö on tilannesidonnaista sosiaalista vuorovaikutusta. Tutkittavassa kielenkäyttötilanteessa osapuolien toiminta, kielenkäyttö ja itse tilanne vaikuttavat tilanteessa olijoihin. Tutkimuskysymyksenä on selvittää, miten natiivi viittoja luennoidessaan käyttää tekstuaalisia, kognitiivisia, ekspressiivisiä ja sosiaalisia merkitsimiä. Työssä analysoidaan, miten viittoja aloittaa tai päättää tekstuaalisella merkitsimellä viitotun jakson ja linkittää jaksoja toisiinsa. Toiseksi tutkimuksessa tarkastellaan, miten yleisö saa kognitiivisten merkitsimien avulla tietoa luennoitsijan ajatuksista ja mielipiteistä. Kolmanneksi tarkastelun kohteena on, miten luennoitsija pukee ekspressiivisillä merkitsimillä tekoja sanoiksi eli esimerkiksi aloittaa suhteessa edelliseen vastakohtaisen tai painollisen jakson. Neljänneksi työssä tutkitaan, mitkä merkitsimet luovat vuorovaikutuksellisen kontaktin luennoitsijan ja yleisön välille.
Aineistona tutkielmassa on 50 minuutin pituinen seminaariluento, jonka viittomakielinen nuorehko nainen viittoo yhtäjaksoisesti. Runsaslukuinen yleisö koostuu pääasiassa suomalaisista viittomakielen tulkeista. Aineisto kuvattiin kansainvälisessä viittomakielialan seminaarissa Suomessa. Seminaarissa oli tulkkaus suomeksi ja englanniksi.
Aineistosta löytyi 25 diskurssimerkitsintä, joista on tekstuaalisia 16, ekspressiivisiä 6 ja kognitiivisia 3. 25:stä merkitsimestä 17 merkitsimeen liittyi vuorovaikutus yleisön tai tulkkien kanssa, jolloin ne luettiin sosiaalisiksi. Esimerkki tekstuaalisesta merkitsimestä on viittoma NYT, jota luennoitsija käyttää uuden pääaiheen alun merkitsemisessä. Ekspressiivinen MUTTA-merkitsin erottaa vastakkaiset näkökulmat toisistaan ja kognitiivinen JOO merkitsee uuden episodin alkua sekä ajatusten keräämistä. Kaikista merkitsimistä manuaalisia on 17. Johtopäätöksenä voi todeta, että tässä aineistossa luentokielessä esiintyy runsaasti manuaalisia, tekstuaalisia ja vuorovaikutteisia merkitsimiä. Työn lopussa on esimerkkeinä esitelty myös 4 spatiaalista ja 1 non-manuaalinen merkitsin sekä kaksi merkitsimenä toimivaa taukoa ja toiston käyttö merkitsimenä.
|
|---|