| Summary: | Tutkimuksessa puolustetaan näkemystä demokraattisen kasvatuksen moraalisesta
velvoittavuudesta sekä vaatimusta epädemokraattisten kasvatuskäytäntöjen radikaalista uudistamisesta. Taustamotiivina on kriittinen suhtautuminen nykyisissä kasvatus- ja koulutusrakenteissa vallitsevia valtasuhteita kohtaan, jotka ovat tänäkin päivänä monella tapaa, ainakin demokratian näkökulmasta, puutteelliset.
Demokratian ja kasvatuksen suhdetta lähestytään tutkimuksessa filosofisesta
näkökulmasta muodostaen teoriaa radikaalista demokraattisesta kasvatuksesta.
Avainasemassa on aikaisempien teorioiden – tärkeimpinä Paulo Freiren, Erich
Frommin, John Deweyn ja Immanuel Kantin filosofia sekä pragmatismi – luova
rekonstruktio. Tavoitteena on filosofian alkuperäisen merkityksen eli viisauden
rakastamisen hengessä pyrkiä hahmottamaan teoreettisesti ja ilman empiiristä aineistoa demokratian kannalta arvokkaita kasvatusideaaleita ja -tavoitteita.
Tutkimuksen tulosavaruudeksi muodostui seitsemän radikaalin demokraattisen
kasvatuksen ulottuvuutta. Näihin kuuluivat demokratia radikaalina ja progressiivisena elämänmuotona, terapeuttis-vapauttava kasvatusnäkemys, melioristinen maailmankuva, itsekriittisen järjen ihanne, toivo kasvatuksen perusasenteena, rauhan ja väkivallattomuuden ihanne sekä teorian ja käytännön synteesi. Kyseisten piirteiden sisältymistä kasvatukseen voidaan tämän tutkimuksen perusteella pitää avainedellytyksinä demokraattisen kasvatuksen toteutumiselle.
|
|---|