| Yhteenveto: | Tutkimuksen päätarkoituksena oli pilottitutkimuksen muodossa selvittää, minkälaisia fyysistä rasitusta mittaavia arvoja saadaan vähän liikuntaa harrastavilla naisilla, kun fyysisen rasituksen kuormittuneisuutta ohjaa etukäteen annettu ohjeistus subjektiivisesta tuntemuksesta kolmella eri kuormitustasolla. Objektiivisina mittareina tutkimuksessa käytettiin sykemittaria sekä askelfrekvenssiä. Lisäksi selvitettiin painoindeksin vaikutusta saatuihin arvoihin. Tutkimusaineisto koostui 13 Jyväskylän yliopiston opiskelijasta.
Tilastollinen analyysi suoritettiin SPSS- ohjelmalla. Muuttujia, niiden riippuvuussuhteita sekä voimakkuuksia arvioitiin Pearsonin korrelaatiokertoimen sekä hajonta- ja boxplot-kuvioiden avulla. Kuormitustasojen välisten keskiarvojen vertailu suoritettiin parittaisen t-testin avulla. Tilastollisen merkitsevyyden raja kaikissa testeissä oli p-arvo < 0,05.
Ensimmäinen kuormitustaso vastasi Borgin asteikon arvoa 11. Tutkittavien keskiarvosyke oli 126,8 (±13,9) ja askelfrekvenssi 120,4 (±5,5). Toinen kuormitustaso vastasi Borgin asteikon arvoa 13, ja keskiarvosyke oli 151,8 (±19,1) ja askelfrekvenssi 142,1 (±14,2). Borgin asteikon arvo 15 oli kolmas kuormitustaso, jolla keskiarvosyke oli 171,7 (±12,8) ja askelfrekvenssi 151,2 (±14,0). Painoindeksin vaikutus objektiivisesti mitattuihin arvoihin oli selkein sykkeen osalta kuormitustasolla 2, sekä askelfrekvenssin puolesta kuormitustasolla 3. Korkeamman painoindeksin henkilöillä oli matalammat objektiivisesti mitatut arvot.
Yhteenvetona voidaan todeta, että subjektiivisesti valituilla eri kuormitustasoilla tutkittavien saavuttamat objektiivisesti mitatut syketasot olivat yleensä odotettua korkeampia. Suositusten mukaan sykkeen tulee olla vähintään 120 lyöntiä minuutissa ja askelfrekvenssin 100-133, jotta liikunnan intensiteetti on riittävää saavuttamaan terveydelle edullisia vaikutuksia. Tulosten perusteella liikunnalla, jonka subjektiivinen tuntemus on ”hengitys kiihtyy, mutta pystyy helposti puhumaan” vastaten Borgin arvoa 11, on mahdollista saavuttaa tavoitearvot sekä sykkeen että askelfrekvenssin osalta.
Kuormitustasoilla 2 ja 3 korkeamman painoindeksin omaavat henkilöt liikkuivat hitaammin, syke pysyi alhaisempana ja heille kertyi vähemmän askelia kuin pienemmän painoindeksin omaavilla henkilöillä. Tuloksissa oli vähiten hajontaa sykkeen suhteen kuormitustasolla 3 ja askelfrekvenssin suhteen kuormitustasolla 1. Eniten hajontaa syntyi sekä sykkeen että askelfrekvenssin suhteen kuormitustasolla 2. Hajonnoista voidaan päätellä, että fyysisen rasituksen kuormittavuuden arviointi oli kaikilla tutkittavilla vaikeinta kuormitustasoilla 2.
|
|---|