Samanaikaisopetus yläkoulussa tapaustutkimus aineen- ja erityisopettajan yhteistyöstä

Jenni Hattukangas ja Tuukka Kotimäki: SAMANAIKAISOPETUS YLÄKOULUSSA – tapaustutkimus aineen- ja erityisopettajan yhteistyöstä. Erityispedagogiikan pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Kasvatustieteiden laitos, 2010. 70s. Julkaisematon. Samanaikaisopetus on kahden opettajan välistä, vuo...

Täydet tiedot

Bibliografiset tiedot
Päätekijät: Hattukangas, Jenni, Kotimäki, Tuukka
Muut tekijät: Kasvatustieteiden tiedekunta, Faculty of Education, Kasvatustieteiden laitos, Department of Education, University of Jyväskylä, Jyväskylän yliopisto
Aineistotyyppi: Pro gradu
Kieli:fin
Julkaistu: 2010
Aiheet:
Linkit: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/23037
Kuvaus
Yhteenveto:Jenni Hattukangas ja Tuukka Kotimäki: SAMANAIKAISOPETUS YLÄKOULUSSA – tapaustutkimus aineen- ja erityisopettajan yhteistyöstä. Erityispedagogiikan pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Kasvatustieteiden laitos, 2010. 70s. Julkaisematon. Samanaikaisopetus on kahden opettajan välistä, vuorovaikutteista yhdessä opettamista integroidussa oppimisympäristössä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää samanaikaisopetukseen osallistuneiden opettajien yhteistyön rakentumista sekä samanaikaisopetuksen toimivuutta inklusiivisen kasvatuksen edistäjänä. Tutkimukseen osallistui erään keskisuomalaisen yläkoulun kaksi samanaikaisopetusparia, joista kummankin muodostivat laaja-alainen erityisopettaja ja matematiikan aineenopettaja. Aineistonkeruu suoritettiin havainnoimalla opettajaparien samanaikaisopetuksen oppitunteja ja haastattelemalla opettajaparit. Aineistonkeruuta ja -analyysia ohjasi etnografinen tutkimusote. Tutkimuksen mukaan opettajien roolijako samanaikaisopetuksessa pohjautui tasa-arvoiseen työskentelemiseen, jossa kummankin opettajan asiantuntijuutta hyödynnettiin tasaisesti. Opetuksen suunnittelussa korostui joustavuus ja luottamus kollegan ammattitaitoon nopeasti muuttuvissa opetustilanteissa. Opetustoiminta puolestaan rakentui useista erilaisista opetus- sekä luokanhallintamenetelmistä, jolloin opettajat esimerkiksi täydensivät tai korjasivat toistensa toimintaa. Samanaikaisopetuksen toimivuuteen vaikutti halukkuus työskennellä yhdessä kollegan kanssa, mutta tärkeimpänä yhteistyön edistäjänä pidettiin opettajien ammattitaitoa sekä kouluyhteisön avointa suhtautumista menetelmää kohtaan. Tutkituissa ryhmissä samanaikaisopetus osoittautui tehokkaaksi keinoksi yksilöllistää opetusta ja vähentää erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden leimautumista. Tämän tutkimuksen tulokset erosivat osittain samanaikaisopetuksesta tehdyistä aiemmista tutkimuksista, joissa opettajien yhteisen suunnitteluajan riittävä määrä sekä henkilökemioiden yhteensopivuus oli raportoitu erityisen merkittäviksi tekijöiksi opetuksen onnistumisen kannalta. Samanaikaisopetuksen yleistyessä tutkimustietoa tarvitaan koko ajan lisää, jotta menetelmää voidaan kehittää. Tällöin samanaikaisopetusta olisi hyvä tutkia myös oppilaiden näkökulmasta.