| Summary: | Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää sensorisen integraation intervention vaikutuksia lasten toimintaterapiassa, koota ja päivittää tietoa sekä tuoda esille tutkimustulosten kliinistä merkitystä. Tutkimusmenetelmänä käytettiin systemoitua kirjallisuuskatsausta.
Tiedonhaku tehtiin sähköisistä tietokannoista Medline, Cochrane Central Register of Controlled Trials, Cinahl ja PsycINFO ajalta 1996–2008. Lisäksi tehtiin viitehaku valintakriteerit täyttävistä artikkeleista sekä aikaisemmista systemoiduista katsauksista. Tutkimusten valinnassa käytettiin tutkimusjoukkoon, interventioon, tulokseen ja tutkimusasetelmaan liittyviä sisäänotto- ja poissulkukriteereitä. Tutkimusten valinnan ja tiedonpurun suoritti kaksi itsenäistä tutkijaa. Aineiston analyysissa käytettiin kuvailevaa synteesiä, jonka tavoitteena oli koota ja järjestää aineisto uuteen muotoon. Alkuperäistutkimusten laatua tarkasteltiin Law ym. (1998) kvantitatiivisen tutkimuksen kriittisen arvioinnin kaavakkeen pohjalta sekä tutkimusasetelman soveltuvuuden ja harhan lähteiden näkökulmasta.
Tutkimusaineistosta nousi selkeästi esille viisi kohderyhmää: laaja-alaiset kehityshäiriöt, keskittymisvaikeudet, aistisäätelyhäiriöt, kehityksellinen koordinaatiohäiriö ja oppimisvaikeudet. Miller ym. (2007) tutkimuksessa tilastollisesti merkitseviä vaikutuksia saatiin aistisäätelyhäiriöiden osalta keskittymiseen ja kognitiivisiin/sosiaalisiin taitoihin, kun sensorisen integraation terapiaa verrattiin toiseen interventioon tai ei terapiaa saaneiden ryhmään. Lisäksi SI-terapiaryhmä saavutti GAS-menetelmällä asetetut yksilölliset tavoitteensa tilastollisesti merkitsevästi paremmin kuin vertailuryhmät. Pfeiffer ym. (2008) tutkimuksessa interventiolla saavutettiin tilastollisesti merkitseviä vaikutuksia käyttäytymisen säätelyyn ja metakognitiivisiin taitoihin kontrolliryhmään verrattuna. Kohderyhmänä olivat lapset, joilla oli keskittymisvaikeuksia ja interventiona oli aktiivityynyn käyttäminen koulutyöskentelyn aikana. Leemrijse ym. (2000) tutkimuksessa todettiin Le Bon Depart-terapia tilastollisesti vaikuttavammaksi motoriseen suoriutumiseen kuin SI-terapia ja vanhempien arviointiin perustuen terapiat yhtä vaikuttaviksi, kun kohderyhmänä oli kehityksellinen koordinaatiohäiriö. Esikokeellisissa tutkimusasetelmissa positiivista muutosta saavutettiin tarkkaavaisuuteen, toimintaan sitoutumiseen, adaptiiviseen käyttäytymiseen, motoriikkaan ja käyttäytymisen säätelyyn eri kohderyhmillä.
Sensorisen integraation intervention vaikuttavuustutkimuksen haasteita ovat tutkimusasetelman valinta ja tutkimusten metodologinen laatu. Tämän systemoidun katsauksen perusteella tutkimusnäyttö SI-intervention vaikuttavuudesta on suuntaa antava. Näyttöön perustuvaan työskentelyyn tarvitaan tutkimusnäytön lisäksi ammatillista kokemusta ja asiakkaan näkökulman huomioimista.
|
|---|