| Yhteenveto: | Suomen kansallisfilosofina tunnettu J. V. Snellman yhdistää vapauden ja sivistyksen
monilla tasoilla. Kasvatusfilosofiaan liittyy hänen vaatimuksensa vapauden antamisesta
sille, jota halutaan johdattaa todelliseen tietämiseen ja todelliseen siveellisyyteen. Tässä
tutkimuksessa selvitellään, miten vapaus liittyy yhtä olennaisena noihin molempiin.
Samalla määrittyvät tieto ja siveellisyys epävapaassa, ei-todellisessa muodossaan.
Tässä oletetaan Snellmanin kuvaaman vapautumisen luonnonvälttämättömyyden
välittömästä noudattamisesta olevan ihmisyyden ensimmäinen, kumouksellinen ilmaus.
Vapaus sivistysprosessin luoman ’toisen luonnon’ tapojen ja normien sokeasta
noudattamisesta päätellään saman kumouksellisen prosessin jatkumoksi.
Vapauden kytkentä todelliseen tietämiseen ja todelliseen siveellisyyteen on tiedostettu jo
ennen Snellmania ja myös hänestä riippumatta hänen jälkeensä. Suomalaistenkin
tietoisuuteen se on kummunnut paljolti muista lähteistä. Tätä käsitystä tukee julkaistun
kirjallisuuden tarkastelu.
Vapaus, tietäminen ja moraali paljastuvat alkuperäisinä ja todellisina toisistaan käsin
tarkasteltuina. Osoittautuu, että kyseinen vapaus ja tietoisuus siitä ovat alituisesti joko
tukahtumassa ’toista luontoa’ edustavan rakenteen puitteisiin, tai vääristymässä halujen ja
viettien luonnonvälttämättömyyden sokean seuraamisen suuntaan. Snellmanilainen vapaus
sivistymisenä on kumouksellista noiden molempien suhteen.
|
|---|