Representations of Leo Tolstoy in Donald Barthelme’s ‘At the Tolstoy Museum’

 Käsillä oleva tutkielma on tulos mielenkiinnosta postmodernistiseksi kutsuttua kirjallisuuden suuntausta kohtaan. Viimeisen viidenkymmenen vuoden ajan esillä ollutta kokeellista kirjallisuutta on yleisessä diskurssissa määritelty ennen kaikkea sotaisin metaforin. Postmodernistinen fiktio toisin...

Full description

Bibliographic Details
Main Author: Kajander, Kai
Other Authors: Humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Faculty of Humanities and Social Sciences, Kieli- ja viestintätieteiden laitos, Department of Language and Communication Studies, University of Jyväskylä, Jyväskylän yliopisto
Format: Bachelor's thesis
Language:eng
Published: 2009
Subjects:
Online Access: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/22555
Description
Summary: Käsillä oleva tutkielma on tulos mielenkiinnosta postmodernistiseksi kutsuttua kirjallisuuden suuntausta kohtaan. Viimeisen viidenkymmenen vuoden ajan esillä ollutta kokeellista kirjallisuutta on yleisessä diskurssissa määritelty ennen kaikkea sotaisin metaforin. Postmodernistinen fiktio toisin sanoen tuhoaa, purkaa, rikkoo ja haastaa. Tämän kaltaiset kuvaukset tyypittävät postmodernin kirjallisuuden ennen kaikkea reaktiiviseksi toiminnaksi. Kuitenkin postmoderni fiktio on ilmiönä moniselitteisempi ja laaja-alaisempi kuin yksinkertaistavat luonnehdinnat antavat ymmärtää. Kandidaatintutkielmassani lähestyin ko. ilmiötä tutkimalla yksittäistä, postmoderniksi luonnehdittavaa tekstiä. Amerikkalaiskirjailija Donald Barthelme on yksi postmodernistisen kirjallisuuden pioneereista. Tämä tutkielma on analyysi hänen vuonna 1970 julkaisemastaan novellista At the Tolstoy Museum . Tekstissä Barthelme parodioi venäläisen klassikkokirjailija Leo Tolstoin kirjallista ja kulttuurista perintöä. Tarkastelemalla Tolstoin representaatioita Barthelmen tekstissä tutkielma kartoitti Barthelmen suhdetta aikaisemman kirjallisuuden perinteeseen. Taustana tutkielmalle toimi joukko aikaisempia kirjoituksia Donald Barthelmen metodeista ja tendensseistä. Jotta kandidaatintutkielma olisi riittävä formaatti perusteelliseen analyysiin, valittiin tarkastelun kohteeksi tarkoituksella lyhyt teksti; Barthelmen novelli on vain kymmenen sivun mittainen, ja sisältää kirjoitetun sanan lisäksi suuren joukon kuvamateriaalia. Tutkielma terävöitti kuvaa Barthelmen kritiikin kohteista, ja toi esille hänen tekstinsä uutta luovat, rakentavat elementit. Tämän lisäksi tutkimustyö herätti lukuisia kysymyksiä, jotka jäivät tilanpuutteen vuoksi käsittelemättä. Mahdollisuudet lisätutkimukselle ovatkin Barthelmen tekstien kohdalla lukuisat. Esimerkiksi kirjallisten perinteiden, eritoten modernismin, rooli kirjailijan tuotannossa on aihepiiri, josta on tehty verrattain vähän tutkimusta.