Taloudellisuus submaksimaalisessa pyöräilyssä

Pollari, Terhi. Taloudellisuus submaksimaalisessa pyöräilyssä. VTE.210 Johdatus omatoimiseen tutkimustyöhön —kurssin tutkielma. Liikuntabiologian laitos. Jyväskylän yliopisto. Kestävyyssuorituskyky perustuu lajista riippumatta maksimaaliseen aerobiseen energiantuottokykyyn (V02 max), pitkäaikaiseen...

Full description

Bibliographic Details
Main Author: Pollari, Terhi
Other Authors: Liikuntatieteellinen tiedekunta, Faculty of Sport and Health Sciences, Liikuntabiologian laitos, University of Jyväskylä, Jyväskylän yliopisto
Format: Bachelor's thesis
Language:fin
Published: 2001
Subjects:
Online Access: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/20768
Description
Summary:Pollari, Terhi. Taloudellisuus submaksimaalisessa pyöräilyssä. VTE.210 Johdatus omatoimiseen tutkimustyöhön —kurssin tutkielma. Liikuntabiologian laitos. Jyväskylän yliopisto. Kestävyyssuorituskyky perustuu lajista riippumatta maksimaaliseen aerobiseen energiantuottokykyyn (V02 max), pitkäaikaiseen aerobiseen kestävyyteen, suorituksen taloudellisuuteen sekä hermo-lihasjärjestelmän suorituskykyyn. Lihaksiin varastoitunut energia täytyy muuttaa liikuntasuoritukseksi ja tätä suoritustekniikasta riippuvaa tekijää kutsutaan suorituksen taloudellisuudeksi. Käytännössä aerobinen taloudellisuus on mitattavissa, koska aerobinen energiantuotto voidaan laskea mittaamalla hapenkulutus. Varsin käytetty tapa aerobisen taloudellisuuden arvioimiseen eri urheilulajeissa on mitata steady- state hapenkulutusta eri tehoilla/nopeuksilla ja verrata näitä arvoja urheilijoiden vä- Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää taloudellisuuseroja submaksimaalisessa pyöräilyssä henkilöillä, joilla maksimaälinen hapenotto on sama. Koehenkilöinä oli nuoria, terveitä ja fyysisesti aktiivisia miehiä (ikä 23±2 v , pituus 180±6, paino 74,8±8,2 kg). Koehenkilöistä muodostettiin vastinpareja saman maksimaalisen hapenoton perusteella ja vastinpareista toinen laitettiin ryhmään 1 ja toinen ryhmään 2. Submaksimaalisilla kuormilla (40%, 60% ja 80% maksimikuormasta) selvitettiin steady-state —tason hapenkulutus, Minkä jälkeen vastinpariryhmien hapenkulutuksia kyseisillä kuormilla verrattiin toisiinsa. Keskimääräinen painoon suhteutettu hapenkulutus (ml/min/kg) oli kuormalla 40% Wmax ensimmäisellä ryhmällä 25,4±2,1 ja toisella ryhmällä 24,2±2,8, kuoimalla 60% Wmax 31,8±2,4 ja 30,6±2,8 sekä kuormalla 80% Wmax 41,9±4,3 ja 39,8±4,6. Tulokset osoittivat, ettei hapenkulutuksissa ollut löydettävissä tilastollisesti merkitseviä eroja submaksimaalisilla kuormilla pyöräiltäessä. Täten voidaan päätellä, ettei saman maksimaalisen hapenkulutuksen omaavilta henkilöiltä voida löytää taloudellisuuseroja submaksimaalisilla kuormilla. Turun Yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan eettinen toimikunta hyväksyi tutkimussuunnitelman tutkimusasete1mineen.