| Summary: | Kielitaidon arviointi on oleellinen osa kielenopetusta. Kieli ja kielitaito koostuvat erilaisista
osista; kirjallisesta ja suullisesta taidosta sekä kuuntelun ymmärtämisestä. Jokainen näistä
osa-alueista vaatii omanlaisensa opetustavat sekä arviointiasteikot tasapuolisen ja pysyvän
arvioinnin mahdollistamiseksi. Suullisen kielitaidon arviointi vaatii erityisesti aikaa sekä
nopeaa reagointia opettajan puolelta, sillä mikäli tilannetta ei nauhoiteta, voi opettaja arvioida
vain yhtä suoritusta kerrallaan. Erityisen hankalaa suullisen kielitaidon arviointi on
normaalissa luokkahuonetilanteessa, jossa paikalla on useita oppilaita. Tämä tutkimus
keskittyi tutkimaan suullisen kielitaidon arviointia englanninkielen oppitunneilla lukiotasolla.
Tutkimukseen käytettiin materiaalina nettikyselyä johon vastasi 32 lukion englanninkielen
opettajaa eri puolelta Suomea. Kysely koostui monivalintakysymyksistä sekä kahdesta
avoimesta kysymyksestä. Kyselyssä kartoitettiin opettajien mielipiteitä suullisen kielitaidon
arvioinnista englanninkielessä sekä sitä, mihin opettajat eniten keskittyvät arvioidessaan
suullista kielitaitoa.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että suurin osa opettajista kokee suullisen kielitaidon arvioinnin
hankalaksi lähinnä ajan puutteen aiheuttamien ongelmien takia. Vastauksista kävi myös ilmi,
ettei opettajilla ole yhtenäistä ohjeistusta suullisen kielitaidon arvioinnista, sillä vastaukset
esimerkiksi siitä, kuinka usein opettajat sanoivat arvioivansa suullista kielitaitoa, vaihtelivat
paljon. Eniten opettajat vastasivat keskittyvänsä arvioinnissa ääntämiseen, sanastoon,
sisältöön ja keskustelutaitoihin. Näitä on suhteellisen helppo arvioida lyhyistäkin
puheenvuoroista (keskustelutaitoihin liittyi esim. aloitteellisuus).
Toivottavasti lisätutkimuksen avulla pystyttäisiin kehittelemään keinoja, joilla
yhtenäistettäisiin ja helpotettaisiin suullisen kielitaidon arviointia englanninkielessä. Tämä
olisi tärkeää, sillä suullinen kielitaito on iso osa kielitaitoa, oppilaat kokevat sen tärkeäksi ja
nykyisin opettajilla ei näytä olevan selkeitä, yhdenmukaisia arviointimenetelmiä, mikä taas
johtaa eriävään opetukseen.
|
|---|