Assessment of oral skills in upper secondary schools in Finland Teachers view

 Kielitaidon arviointi on oleellinen osa kielenopetusta. Kieli ja kielitaito koostuvat erilaisista osista; kirjallisesta ja suullisesta taidosta sekä kuuntelun ymmärtämisestä. Jokainen näistä osa-alueista vaatii omanlaisensa opetustavat sekä arviointiasteikot tasapuolisen ja pysyvän arvioinnin ma...

Full description

Bibliographic Details
Main Author: Riihimäki, Johanna
Other Authors: Humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Faculty of Humanities and Social Sciences, Kieli- ja viestintätieteiden laitos, Department of Language and Communication Studies, University of Jyväskylä, Jyväskylän yliopisto
Format: Bachelor's thesis
Language:eng
Published: 2009
Subjects:
Online Access: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/20104
Description
Summary: Kielitaidon arviointi on oleellinen osa kielenopetusta. Kieli ja kielitaito koostuvat erilaisista osista; kirjallisesta ja suullisesta taidosta sekä kuuntelun ymmärtämisestä. Jokainen näistä osa-alueista vaatii omanlaisensa opetustavat sekä arviointiasteikot tasapuolisen ja pysyvän arvioinnin mahdollistamiseksi. Suullisen kielitaidon arviointi vaatii erityisesti aikaa sekä nopeaa reagointia opettajan puolelta, sillä mikäli tilannetta ei nauhoiteta, voi opettaja arvioida vain yhtä suoritusta kerrallaan. Erityisen hankalaa suullisen kielitaidon arviointi on normaalissa luokkahuonetilanteessa, jossa paikalla on useita oppilaita. Tämä tutkimus keskittyi tutkimaan suullisen kielitaidon arviointia englanninkielen oppitunneilla lukiotasolla. Tutkimukseen käytettiin materiaalina nettikyselyä johon vastasi 32 lukion englanninkielen opettajaa eri puolelta Suomea. Kysely koostui monivalintakysymyksistä sekä kahdesta avoimesta kysymyksestä. Kyselyssä kartoitettiin opettajien mielipiteitä suullisen kielitaidon arvioinnista englanninkielessä sekä sitä, mihin opettajat eniten keskittyvät arvioidessaan suullista kielitaitoa. Tutkimuksessa kävi ilmi, että suurin osa opettajista kokee suullisen kielitaidon arvioinnin hankalaksi lähinnä ajan puutteen aiheuttamien ongelmien takia. Vastauksista kävi myös ilmi, ettei opettajilla ole yhtenäistä ohjeistusta suullisen kielitaidon arvioinnista, sillä vastaukset esimerkiksi siitä, kuinka usein opettajat sanoivat arvioivansa suullista kielitaitoa, vaihtelivat paljon. Eniten opettajat vastasivat keskittyvänsä arvioinnissa ääntämiseen, sanastoon, sisältöön ja keskustelutaitoihin. Näitä on suhteellisen helppo arvioida lyhyistäkin puheenvuoroista (keskustelutaitoihin liittyi esim. aloitteellisuus). Toivottavasti lisätutkimuksen avulla pystyttäisiin kehittelemään keinoja, joilla yhtenäistettäisiin ja helpotettaisiin suullisen kielitaidon arviointia englanninkielessä. Tämä olisi tärkeää, sillä suullinen kielitaito on iso osa kielitaitoa, oppilaat kokevat sen tärkeäksi ja nykyisin opettajilla ei näytä olevan selkeitä, yhdenmukaisia arviointimenetelmiä, mikä taas johtaa eriävään opetukseen.