| Summary: | Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee nuoruudessa koettua yksinäisyyttä ja siihen liittyviä selviytymisstrategioita. Tutkimuksen keskiössä ovat yli 30-vuotiaiden suomalaisten naisten kokemukset ja kertomukset siitä, millä tavoin he ovat käsitelleet ja selviytyneet nuoruudessa kokemastaan yksinäisyydestä. Tutkielman tarkoituksena on ymmärtää syvällisemmin yksinäisyyden kokemuksia sekä niitä keinoja, joiden
avulla yksilöt ovat rakentaneet selviytymisstrategioita ja navigoineet kohti parempaa hyvinvointia.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautuu yksinäisyyden ja selviytymiskäyttäytymisen tutkimukseen. Yksinäisyyttä tarkastellaan sekä ilmiönä että kokemuksellisena tilana, jonka vaikutukset voivat ulottua pitkälle aikuisuuteen. Selviytymiskäyttäytymistä lähestytään psykologisten ja sosiaalisten strategioiden näkökulmasta, joissa korostuvat sekä mukautuvat että sopeutumattomat keinot. Mukautuvat strategiat, kuten ammatillinen keskusteluapu, sosiaalinen tuki ja harrastukset, tukevat yksilön hyvinvointia.
Sen sijaan sopeutumattomat strategiat, kuten vetäytyminen tai ylisosiaalinen käyttäytyminen, voivat pitkällä aikavälillä pahentaa yksinäisyyden kokemuksia.
Tutkimuksen aineisto on yhteiskuntatieteellisen tietoarkisto Ailan kautta saatavilla oleva valmis kirjoitusaineisto, jonka on kerännyt Salla Korkalainen vuonna 2024 omaa pro gradu -tutkielmaansa varten. Aineisto koostuu 16 kirjoituksesta, joissa vastaajat kuvaavat nuoruuden yksinäisyyden kokemuksiaan ja
niistä selviytymistä. Analyysimenetelmänä käytetään laadullista sisällönanalyysiä, jonka avulla aineistosta tunnistetaan keskeiset teemat ja selviytymisstrategiat.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että yksinäisyydestä selviytyminen rakentuu monivaiheisena prosessina, jossa yksilöt hyödyntävät erilaisia selviytymisstrategioita. Näitä voidaan jaotella viiteen pääkategoriaan: ammatillinen keskusteluapu, epävirallinen sosiaalinen tuki, harrastukset, yksinäisyyden kääntäminen voimavaraksi sekä sopeutumattomat strategiat. Vaikka osa selviytymiskeinoista edistää psyykkistä
hyvinvointia ja tukee sosiaalista integroitumista, jotkut strategiat, kuten vetäytyminen tai liiallinen miellyttämiskäyttäytyminen, voivat syventää yksinäisyyden kokemusta.
|
|---|