| Summary: | The aim of this master’s thesis was to investigate the associations between menopausal symptoms and disordered eating behaviours, as well as the associations between menopausal symptoms and physical activity behaviours. This study utilised the data from the EsmiRs study conducted in the University of Jyväskylä. Previous research has revealed a surprisingly high prevalence of disordered eating among menopausal women. Consequently, menopause has been recognized as a high-risk period for the onset or recurrence of eating disorders. Despite this, the topic remains under-researched, highlighting the importance of further investigation into this population.
This cross-sectional study included women in the menopausal transition and their menopausal symptoms (n=494), eating behaviour (n=278) and physical activity (n=494) were assessed. Validated questionnaires, EDE-Q and TFEQ, were used to examine eating behaviour, while physical activity was assessed through self-reporting using a 7-point scale. All statistical analyses were conducted using SPSS. Group differences and associations between variables were examined using the Mann—Whitney U test, Kruskal—Wallis H test, and Spearman’s rank correlation coefficient.
The findings revealed small but significant differences. Women with vasomotor and psychological symptoms scored higher in global EDE-Q score, as well as the subscale scores of restraint in eating, shape concern and weight concern compared to women without these symptoms. Greater severity of these symptoms was also positively correlated with higher scores of eating concern and shape concern. TFEQ results showed that women with somatic and urogenital symptoms compared to women without these symptoms scored higher in both uncontrolled and emotional eating. Notably, women without somatic symptoms scored higher in cognitive restraint. Furthermore, a positive correlation was found between the severity and number of menopausal symptoms and increased levels of uncontrolled and emotional eating. With results regarding physical activity, women with urogenital and somatic symptoms reported the intensity of their leisure-time physical activity to be lighter on average compared to those without these symptoms. A negative correlation was also found between the severity of symptoms and the intensity of leisure-time physical activity.
Overall, these results suggest that menopausal symptoms may be linked to various dimensions of disordered eating behaviour. While vasomotor and psychological symptoms appear more closely related to body image concerns and restrictive eating, somatic and urogenital symptoms seem more associated with difficulties in eating regulation. Additionally, the severity and accumulation of symptoms may contribute to these challenges of regulating eating. Somatic and urogenital symptoms and the severity of symptoms may also influence physical activity behaviour, with women affected possibly engaging more frequently in light-intensity physical activity. Further research is needed to deepen the understanding of these associations.
Key words: menopause, menopausal symptoms, disordered eating, physical activity
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, ovatko vaihdevuosioireet yhteydessä häiriintyneeseen syömiskäyttäytymiseen sekä liikuntakäyttäytymiseen. Tutkimuksessa hyödynnettiin Jyväskylän yliopiston EsmiRs-tutkimuksen aineistoa. Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet häiriintyneen syömiskäyttäytymisen yllättävän yleiseksi vaihdevuosi-ikäisten naisten keskuudessa ja vaihdevuodet tunnistetaan nykyisin ajanjaksoksi, jolloin syömishäiriöiden kehittymisen tai uudelleen puhkeamisen riski kasvaa. Tästä huolimatta aihetta on edelleen tutkittu hyvin vähän, mikä korostaa lisätutkimuksen tarvetta tässä väestöryhmässä.
Tähän poikkileikkaustutkimukseen osallistui vaihdevuosi-ikäisiä naisia, joilta arvioitiin vaihdevuosioireita (n=494), syömiskäyttäytymistä (n= 278) ja fyysistä aktiivisuutta (n=494) validoiduilla kyselyillä. Häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä mitattiin EDE-Q- ja TFEQ-kyselyillä sekä fyysistä aktiivisuutta itseraportoituna käyttäen seitsenportaista asteikkoa. Kaikki tulokset analysoitiin SPSS-ohjelmalla ja ryhmäeroja sekä yhteyksiä katsottiin käyttämällä Mann–Whitneyn U testiä, Kruskal–Wallisin H testiä ja Spearmanin korrelaatiokerrointa.
Tulokset osoittivat pieniä, mutta tilastollisesti merkitseviä eroja. Naiset, jotka kokivat vasomotorisia tai psyykkisiä oireita saivat korkeampia pisteitä EDE-Q-kokonaistuloksessa sekä syömisen rajoittamisessa ja kehonmuotoon ja painoon liittyvissä huolissa verrattuna naisiin, joilla näitä oireita ei ilmennyt. Mitä vakavimmiksi naiset kokivat nämä oireet, sitä korkeammat pisteet he saivat myös syömiseen liittyvä huoli ja kehonmuotoon liittyvä huoli osa-alueilla. TFEQ:n tulokset osoittivat, että naiset, joilla oli somaattisia tai urogenitaalisia oireita, saivat korkeammat pisteet kontrolloimattoman syömisen ja tunneperäisen syömisen osa-alueilla verrattuna naisiin, joilla näitä oireita ei esiintynyt. Lisäksi somaattisia oireita kokemattomat saivat merkittävästi korkeammat pisteet kognitiivisen syömisen rajoittamisen osa-alueelta. Positiivinen korrelaatio havaittiin myös oireiden vakavuuden ja lukumäärän sekä kontrolloimattoman ja emotionaalisen syömisen välillä. Somaattisia tai urogenitaalisia oireita kokevat naiset harrastivat keskimäärin intensiteetiltään kevyempää liikuntaa kuin ne, joilla näitä oireita ei ollut. Lisäksi oireiden vakavuuden lisääntyessä myös intensiteetiltään kevyempään liikuntaan osallistuminen lisääntyi.
Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että vaihdevuosioireet voivat olla yhteydessä häiriintyneeseen syömiskäyttäytymiseen. Yhteyksiä havaittiin kaikkien oiretyyppien välillä, mutta ne erosivat häiriintyneen syömiskäyttäytymisen eri osa-alueiden mukaan. Vasomotoriset ja psyykkiset oireet näyttivät liittyvän enemmän kehoon kohdistuviin huoliin ja syömisen rajoittamiseen, kun taas somaattiset ja urogenitaaliset oireet olivat yhteydessä syömisen sääntelyn vaikeuksiin. Lisäksi sekä somaattiset ja urogenitaaliset oireet, että oireiden vakavuus saattavat vaikuttaa liikuntakäyttäytymiseen siten, että näitä oireita ja vakavampia oireita omaavat harrastavat keskimäärin enemmän intensiteetiltään kevyempää liikuntaa. Näiden yhteyksien tarkempi selvittäminen edellyttää lisätutkimusta.
Asiasanat: vaihdevuodet, menopaussi, vaihdevuosioireet, häiriintynyt syömiskäyttäytyminen, liikuntakäyttäytyminen
|
|---|